Kakkospääkirjoitus 29.8.1997:
Gallup on vaikuttavaa viihdettä

Mielipidemittaukset ratkaisevat tulevat presidentinvaalit. Näin otaksuu apulaisprofessori Pertti Suhonen. Hän on arviossaan pitkälti oikeassa.

Presidentti Mauno Koivisto ratsasti kansansuosion kestoaallolla. Suosion kertoivat toistuvat mittaukset, eikä hänen suosionsa tielle poikkiteloin asetuttu.

Viime presidentinvaalissa, jossa valta oli äänestäjillä, mielipidemittaukset vaikuttivat jo ehdokasasettelussa. Eeva Kuuskosken gallupit pudottivat ennen varsinaista kisaa ja Martti Ahtisaaren gallupnumerot imaisivat mukaansa.

Kaikenmaailman gallupeja pidetään usein viihteenä, mutta oikein tehtynä, ne kertovat kansalaisten mielipiteistä. Vaalien alla nousee toisinaan puheisiin gallupkielto, mutta sille ei ole perusteita.

Apulaisprofessori Suhonenkin huomauttaa, ettei kannata kieltoja. Julkisuus toimii tällä tavalla. Sen kanssa on elettävä.

Galluptulosten ehkä suurin ongelma on siinä, että niitä luetaan ja tulkitaan väärin. Siihen sortuvat sekä toimittajat, jotka tuloksista välineissään raportoivat, että vastaanottajat.

Tavallisimmin tuloksia yksinkertaistetaan, mutta myös vääristellään. Vinot tulkinnat ovat sukua vaalituloksille, joissa kaikki voittivat. Siksi lukijan pitääkin selvittää, mitä on kysytty ja vastattu ennen kuin nielee tehdyt johtopäätökset.

Eri menetelmin tehdyt mittaukset antavat esimerkiksi puolueiden kannatusmittauksissa erilaisia tuloksia, mutta ovat silti oikeita. Ne mittaavat eri asioita, vaikka niitä tulkinnoissa saatetaankin verrata.

Toissa keväänä samanaikaisesti julkistetut mittaukset antoivat Sdp:lle kovin erilaiset kannatusluvut. Eron tulkittiin kertovan mittausten epäluotettavuudesta.

Tulkinnat olivat kuitenkin liian hätäisiä. Tulokset ovat suuntaa-antavia eivätkä täsmällisiä kannatuslukuja. Lisäksi virhemahdollisuus voi syödä näennäiset erot.

Gallupit vaikuttavat, mutta niiden tulkinnassa on oltava tarkkana. Tuloksista kertovista uutisista on syytä lukea muutakin kuin otsikot.