Havaintoja -kolumni
Raimo Vahtera:
Jalat ilmassa maan alla

Idea kasvaa nopeasti visioksi, jossa hahmotellaan idean mahdollisuuksia ja soveltuvuutta eri vaihtoehdoissa.

Yhtä joutuisasti visio voi muuntua kuplaksi, jossa arjen realismista muistuttaa vain konsultin palkkio.

Visioiminen on suomalaisilla geeneissä. Shamaanit aikanaan douppasivat itsensä tilaan, jossa näki näkyjä, etenkin huikeita näkyjä.

Näkyjen himmetessä kärpässieniuute kierrätettiin ja taas näkyi sinisiä ja muunkin värisiä ajatuksia. Jälkinäyt mahtoivat olla suorastaan puistattavia.

Nykyisin visiot versovat ennemmin rahasta kuin dopingista.

Naantalissa esiteltiin viime viikolla julkisuudessa kaksi visiota. Toinen porautui maan alle, toisessa loistoristeilijän luxusta uitettiin Naantaliin.

Visioissa on yksi perustava ero: toisen esitti visioija ja maksaja, toisen maksusta visioiva. Jälkimmäiselle toivotaan maksajaa.

Suuria ei ole kielletty ajattelemasta, eikä ole syytäkään. Mutta: kun ajatellaan rahasta, maksajat odottavat jonkinlaista tolkkua.

Kuparivuoren laidalle kaavailtuun väestösuojaan on nähtävästi osunut varsinainen ideapommi. Se on poikinut kallion sisään kongressihotellin, huippuasuntoja, akvaarion, jäähallin ja venesataman.

Yhdeksi perusteluksi on sanottu se, että Kuparivuorelle on vuosien varrella puuhattu yhtä sun toista. Niin on, mutta vanhat houreet eivät kelpaa uuden perustaksi.

Onneksi ne hankkeet jäivät suunnitelmiksi. Vain siksi Kuparivuori on yhä Kuparivuori ja Naantali sellainen kuin sen tänään tunnemme.

Osa suunnitelmista olisi tuhonnut vanhan kaupungin. Kansanliikettä kaupungin suojelemiseksi tosin tarvittiin.

Luolaston hinnaksi on arvioitu noin 250 miljoonaa markkaa. Sillä pääsisi hyvään alkuun.

Kunnianhimoinen ja haastavahan tämä on. Mutta tällaisen rakentaminen on enemmän tahtokysymys. Maksoihan esimerkiksi Naantalin kaupungintalo yli 50 miljoonaa, eikä se kaupunkia juuri mihinkään hetkauttanut.

Näin vakuuttivat lehdessämme kaupunginjohtaja Jorma Kallio ja yhteyspäällikkö Martti Sipponen.

Lyhyt, hyvin lyhyt on virkamiehenkin muisti.

Kaupungintalo, jonka lempinimet eivät sitä mairittele, järkytti pitkään naantalilaisten mieliä. Eipä taida vieläkään löytyä monta naantalilaista, joka siitä pitäisi tai olisi siitä ylpeä.

Se on pakko hyväksyä, kun se siinä jököttää.

Kaupungintalo oli osin johtaa myös kaupungin palkollisten irtisanomisaaltoon. Ellen vallan väärin muista liipasimella oli Sipponenkin.

Jos visioiden toteuttaminen on tahtokysymys, naantalilaisten on syytä kysyä, kuka onneton ei tahtonut tarpeeksi Meriterassia?

Valmiina se olisi saattanut tulla halvemmaksi. Tiedä häntä.

Luolastoa myydään naantalilaisille myös jää- ja uimahallilla. Mutta: Yksin näiden pelkästään naantalilaisten palveluun perustuvien hankkeiden varaan tätä ei kannata mielestäni rakentaa. Se olisi liian kallista, Kallio sanoi TS:ssa.

Niinpä. Jossakin on rahaa, tai sitten ei.

Visiot, jotka sisältävät kuplan aineksia, elävät yleensä jetsulleen niin kauan kuin rahaa suunnitteluun riittää.

Turkuun puuhasteltiin vuositolkulla Lastenmaailmaa. Se poikkeaa yleislinjasta sillä, että siitä taisi rahaa jäädäkin. Kaikkea ei ehditty suunnitella ennen kuin hanke raukesi alta.

Yleensä suunnitteluun ja siihen olennaisesti liittyvään ryhmämatkailuun palaa rahaa vähintään niin paljon kuin sitä on käytettävissä, joskus enemmänkin.

Turussa on tälläkin hetkellä vireillä monia hankkeita, joita on suunniteltu ja suunnitellaan. Toteuttamiseen ei ole rahaa, mutta aina se ei lie tavoitekaan.

Hyvä, kestävä ja monipuolinen suunnittelu on leipäpuu siinä kuin toteuttaminenkin.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tilillä.

Kirjoittaja Raimo Vahtera on Turun Sanomien päätoimittaja.