Eläkepäätös
luottamuspulasta?

Kohu Eeva Vuoren ympärillä alkoi mökkikaupoista. Itselläni ei ole kesämökkiä, eikä siten omakohtaista kokemusta mökkikaupoista.

Kun pelkkä huvilatonttikin saattaa maksaa satoja tuhansia, kiusaus tuntuu ymmärrettävältä. Ostaja on usein myyjän armoilla: ota tai jätä.

Pariskunta Vuori syyllistyi mökkikaupoissaan johonkin, mitä voitaisiin kutsua maan tavaksi. Mutta sopiiko maan tapa rikkaalle korkeimman oikeuden jäsenelle? Eikö vähintäänkin tuomarin tulisi elää pykälien ja momenttien mukaan?

Oikeuden perimmäisenä tavoitteena tulisi olla oikeus ja kohtuus. Joskus tuntuu siltä, että maan tapa on lähempänä oikeutta ja kohtuutta kuin lain pykälät.

Eeva Vuori herätti ehkä tahtomattaan keskustelun talousrikoksiin liittyvästä syyllisyydentunnosta. Jos rikas kavaltaa 1000 markkaa, se tuntuu pienemmältä rikokselta kuin jos köyhä varastaa saman summan.

Minusta on turha syyttää Vuorta tämän ääneen sanomisesta. Niinhän se ilmeisesti on. Rikkaalta homma käy paljon helpommin, siistimmin, huomaamattomammin, ehkä pelkästään lakiin jääneitä porsaanreikiä viisaasti käyttäen.

Moraalin näkökulmasta asia on päinvastoin. Jos varastaminen olisi hyväksyttävää, hyväksyttävämpää se olisi köyhälle.

Syyllisyydentunto ei välttämättä ole suhteessa rikoksen vakavuusasteeseen. Syyllisyydentunto on kääntäen verrannollinen paatuneisuuteen. Vaarallisella rikollisella ei välttämättä ole lainkaan syyllisyydentuntoa.

Lainkäytön tasapuolisuuden kannalta asian tekee ongelmalliseksi se, että tuomarit kuuluvat varakkaaseen yläluokkaan ja siten helpommin samaistuvat rikkaaseen talousrikolliseen kuin köyhään varkaaseen.

Oikeusministeri Kari Häkämies myöntää 22.8. Ilta-Sanomissa että jo viime keväänä keskusteltiin Eeva Vuoren siirtämisestä varhaiseläkkeelle. Yhtenä mahdollisuutena harkittiin myös Vuoren jäämistä pitkälle sairauslomalle.

Lääkärinä ei voi kuin ihmetellä, mikä olisi ollut eläkkeeseen oikeuttava diagnoosi? Tavallisten kansalaisten kohdalla en muista yhtään eläkepäätöstä talousrikoksen tai luottamuspulan vuoksi.

Vuosien varrella olen ihmetellyt, mistä epärehellisyyden takia käpälälautaan joutuneelle hyväosaiselle usein löytyy se hyvä veli, joka jollain diagnoosilla päästää toisen huilimaan muiden kustannuksella?

Jokainen lääkäri toki tietää, millaisin termein lausunto menee läpi. Perimmäiseksi kysymykseksi jää, mikä on totuus.

Koulumatematiikasta muistan, että totta oli se, mikä voitiin todeksi osoittaa. Nyky-yhteiskunnassa näyttää yleistyvän periaate, että valhetta on vain se, mikä voidaan valheeksi todistaa.

Moraalin kannalta rikos on rikos, vaikkei siitä jäisi kiinni, ja valhe on valhe, vaikka se johtaisi menestykseen.

Kirjoittaja on tarvasjokelainen terveyskeskuslääkäri.