Nykykoulu elää ajan hermolla

TS/Arto Takala<br />Kirjoittaja on huolestunut mainonnan luomasta negatiivisesta koulun kuvasta. Hän painottaa, ettei nykykoulussa tärke& auml;ä ole se, että asioita opetellaan ulkoa, vaan se, että tietoa osataan tarvittaessa hankkia ja käytt&au ml;ä hyväksi.
TS/Arto Takala
Kirjoittaja on huolestunut mainonnan luomasta negatiivisesta koulun kuvasta. Hän painottaa, ettei nykykoulussa tärke& auml;ä ole se, että asioita opetellaan ulkoa, vaan se, että tietoa osataan tarvittaessa hankkia ja käytt&au ml;ä hyväksi.

Media, lähinnä mainonta, on luonut koulujen alkaessa huolestuttavan negatiivista kuvaa koulusta, varsinkin peruskoulun ala-asteesta. Mainonnan tarkoitus on tietenkin edistää myyntiä, mutta joidenkin mainosten piilofunktiona on ollut (toivottavasti seurauksia ajattelematta) antaa koulusta kuva tylsänä paikkana, jonne ei ole mukava mennä ja josta on koulupäivän jälkeen päästävä nopeasti pois.

Tällaisen kuvan esittäminen johtuu ilmeisesti osaksi mainosten suunnittelijoiden omista koulukokemuksista, joissa opettaja luennoi luokan edessä, vaati Pohjanmaan jokien, Euroopan valtioiden asukastiheyksien ja kasvien latinankielisten nimien ulkoa opettelemista.

Nykyisen mediatulvan aikana olisi unohdettava behavioristinen näkemys oppijasta tabula rasana, tyhjänä tauluna, johon opettaja maalailee haluamansa kuvat. Koulun tarkoitus ei ole missään nimessä tällainen valmiiden tietojen syöttäminen ja ulkoa opettelemisen vaatiminen. Kun tietoa tulvii joka puolelta, opettajan tehtävänä on ohjata oppilaitaan aktiivisiksi tiedonhankkijoiksi, oman maailmankuvansa rakentajiksi. Tärkeää ei ole se, että asioita opetellaan ulkoa, vaan se, että tietoa osataan tarvittaessa hankkia ja käyttää hyväksi.

Turun opettajankoulutuslaitoksessa luokanopettajiksi opiskelevat koulutetaan ns. muutosagenteiksi. Opiskelijoille pyritään antamaan valmiudet vastata nykyajan haasteisiin, valmiudet käyttää jatkuvasti muuttuvaa maailmaa voimavarana. Muutosagenttiopettaja ohjaa oppilaitaan uteliaaseen, tutkivaan tiedonetsintään, tekemällä oppimiseen ja oppimisesta nauttimiseen.

Nykyään myös lasten kasvatus on siirtynyt paljolti kodilta koululle. Valitettavan monelle lapselle koulu on ainoa paikka, jossa hänen turvallisuudestaan huolehditaan ja jossa hän saa huomiota ja säännöllisen aterian. Olisi vahinko, jos koulu olisi tällaisellekin lapselle vain tylsä paikka.

Turun opettajankoulutuslaitoksessa tehdään tällä hetkellä tutkimusta, jossa selvitetään opettajien näkemyksiä opettajan ja koulun tehtävästä sekä koulun yhteiskunnallisesta merkityksestä.

Jo alustava analyysi osoittaa, että opettajat ovat omaksuneet, eivät tiedon jakajan, vaan mm. ajattelu- ja ongelmanratkaisutaitojen kehittäjän, tiedonhankinnan ohjaajan ja oppilaan persoonallisuuden kasvun tukijan roolin.

Opettaja pyrkii auttamaan oppilasta ymmärtämään oppimisen merkityksen oppilaan tulevan elämän kannalta ja tekemään oppimisesta mielenkiintoista ja motivoivaa. Oppilasta ohjataan pitämään oppimisesta oppimisen itsensä vuoksi. Opettajan tärkeänä tehtävänä on myös tukea oppilaan itsetunnon kehittymistä vahvaksi ja realistiseksi.

Lapsi, kuten myös moni aikuinen, on hyvin altis vaikutteille. Suurin vastuu lapsen kasvun ohjaamisesta on tietenkin lapsen vanhemmilla ja opettajilla, mutta olisi silti suotavaa, ettei mainonta mustamaalaisi koulua ja loisi negatiivisia asenteita sitä kohtaan. Toivokaamme, ettei se pieni ekaluokkalainen, joka useita viikkoja odotti reppu pakattuna koulun alkamista, ala koskaan pitää koulua tylsänä paikkana.

Hanna Tarkkonen
KM, tutkimusassistentti
Turun opettajankoulutuslaitos