Lausteen tilan omistusoikeus jo ratkaistu

Asessori Yrjö Puttonen on arvostellut (TS 9.6.97) Turun kaupungille Lausteen tiloihin käräjäoikeudessa kesä- ja syyskuussa 1996 myönnettyjä lainhuutoja ja vaatinut lainhuutopäätösten purkamista. Tämä merkitsee kaupungin omistusoikeuden kiistämistä.

Lainhuutopäätöksissä on yhtäpitävästi historiantutkimuksen kanssa todettu, että Turun kaupunki on saanut Lausteen tilan omistusoikeuden Ruotsi-Suomen valtiopäivien vuosina 1605 ja 1607 tekemien päätösten perusteella kruunun 1.766 talarin 30,5 äyrin suuruisen velan maksuksi.

Valtiopäiväasiakirjoista ilmenevä kaupungin omistusoikeussaanto ei ole kiistettävissä. Tästä syystä Puttonen sivuuttaa saannon täydellisellä vaikenemisella. Hänen kirjoituksensa ainoana aiheena on 1930-luvulla tapahtuneen tutkimuserehdyksen johdosta tehty verolleostoanomus, joka tuli KHO:ssa aiheellisesti hylätyksi 21.5.1940. Päätös oli aivan oikea, sillä kaupungilla ei ollut lain edellyttämää maaherran sijoituskirjaa Lausteen tilaan.

- Kaupungilla oli tilaan paljon vahvemmat asiakirjat: kahdet valtiopäiväpäätökset ja kuninkaan avoin kirje lakikokoelmassa sekä kruunun velan kuittauksella maksettu tilan lunastushinta. - Täysin merkityksettömäksi jäänyt hylätty verolleostoanomus ei horjuta kaupungin ikivanhaa valtiopäiviltä saatua omistusoikeutta.

Puttonen antaa kirjoituksessaan väärää tietoa KHO:n päätöksen sisällöstä. Hän väittää KHO:n päätöksestä seuraavaa: Sitova ratkaisu on, että Suomen valtio on Lausteen yksinäistalon omistaja, mikä on v. 1941 rekisteröity maarekisteriin. - Tässä väitetään mahdottomia, sillä hallintoprosessissa (MH, KHO) ei voida antaa sitovaa ratkaisua kiinteistön omistusoikeudesta, vaan asia kuuluu lain mukaan kiinteistön sijaitsemispaikan tuomioistuimeen (KO,HO,KKO).

KHO:n päätöksessä ei sitäpaitsi ole sanaakaan Lausteen tilan omistusoikeudesta eikä edes sanaa omistusoikeus. Mistään sitovasta omistusoikeusratkaisusta ei siis voida puhua, vaan väite on täysin perätön. Päätöksessä lausuttiin ainoastaan siitä seikasta, ettei kaupunkikunnalla ole kruununtalon lunastusoikeutta.

Vaikkei KHO:n päätöksessä ole mitään sitovaa ratkaisua Lausteen omistusoikeudesta, niin Puttonen väittää, että sellainen KHO:n ratkaisu on v. 1941 rekisteröity maarekisteriin. - Tämäkin väite on totuudenvastainen, sillä Lausteen kantatilan maarekisteriin on v.1941 tehty seuraava merkintä: Suomen valtio (omistajamerkintä henkikirjan mukaan). Omistajamerkintää ei siis ole tehty minkään KHO:n päätöksen, vaan henkikirjan mukaan. Merkintä on sekä kaupungin että valtion tutkimuksissa todettu selväksi virheeksi.

Puttonen väittää edelleen: Lainhuudon myöntäjiä sitoo vuoden 1941 maarekisteriin rekisteröinti, että Suomen valtio omistaa Lausteen. Miksi tällainen väite, kun Puttonen tietää juristina varsin hyvin, että maarekisteriin tehdyllä merkinnällä ei ole mitään oikeutta perustavaa vaikutusta (Haataja, Maanjaot ja talojärjestelmä, s. 823).

Maarekisterillä ei ole meillä julkista luotettavaisuutta siinä merkityksessä, että se muodostaisi laillisesti sitovan todistuksen siitä, mitä siihen on merkitty (Haataja, Maaoikeus I, s. 322). On siis mahdotonta, että ilman mitään omistusoikeustutkintaa v. 1941 tehty maarekisterimerkintä voisi riistää Turun kaupungilta lähes 400 vuotta kestäneen omistusoikeuden Lausteen tilaan.

Lausteen tilan omistusoikeuskysymys on ollut Suomen itsenäisyyden ajan epäselvä. Kaupungin 1930-luvulla toimituttamassa tutkimuksessa päädyttiin virhetulkintoihin ja tehtiin em. lakiin perustumaton verolleostoanomus. Vuoden 1991 tutkimuksessa selvitettiin vanhassa tutkimuksessa tapahtunut virhe. Vanhassa tutkimuksessa oli tulkittu vain niukkasanaista reduktiopäätöstä ja unohdettu yksityiskohtainen ja laaja reduktiolainsäädäntö samoin kuin se, ettei omistusoikeuden peruuttamiseen johtavia maaherran täytäntöönpanotoimia oltu suoritettu.

Reduktiolainsäädäntö (n. 160 sivua) ja uudempi historiantutkimus 50 vuoden ajalta johtivat kaupungin omistusoikeuden selvittämiseen 1991-vuoden tutkimuksessa. - Tästä huolimatta Puttonen väittää, ettei uudessa tutkimuksessa ole vanhaan verrattuna mitään uutta!

Valtio on antanut valtion kiinteistöasiat perin pohjin tuntevan lakimieskonsultin tutkia Lausteen omistusoikeusasian. Hän toteaa lausunnossaan mm. seuraavaa: Westerlundin tutkimus on hyvin perusteellinen ja sisältää lainauksia ja viittauksia laajaan lähdeaineistoon. Ernst Westerlundin historiallisiin tosiasioihin ja vanhoihin asiakirjoihin perustuvaa todistelua siitä, että Turun kaupunki omistaa Lausteen tilan, on objektiivisesti arvioiden vaikea kumota. Sen sijaan metsähallituksen ja sen ent. asessorin Yrjö Puttosen vastakkaiset lausunnot sisältävät virheellisiä käsityksiä eivätkä kestä kriittistä arviota.

Puttosen on hyödytöntä ulkopuolisena henkilönä omasta aloitteestaan sekaantua valtion ja kaupungin väliseen asiaan ja vaatia paikkansa pitämättömin perustein käräjäoikeuksien lainhuutopäätösten purkamista sanomalehden mielipideosaston kirjoituksessa. Lausteen omistusoikeus ei ole mikään mielipideosastossa selvitettävä asia, vaan tuomioistuimeen kuuluva lakiasia, joka on jo lainvoimaisesti ratkaistu.

Ernst Westerlund
ent. Turun
I kaupunginlakimies