Kirjoittajavieras -kolumni
Matti Paavola
Jokapäiväinen
leipämme

Yli satatuhatta suomalaista kuoli nälkään ja tauteihin talven 1867-68 aikana. Olen kuullut isoisäni kertomuksia tästä nälkätalvesta. Ymmärrän hyvin isovanhempieni hartaan suhtautumisen elintarvikkeihin ja erityisesti leipään. Nälkätalven lisäksi he ehtivät kokea molempien maailmansotien aikaiset elintarvikepulat. Jokapäiväinen leipämme oli heille hyvin tärkeä asia.

Oman elämäni aikana olen kokenut nälkäisen olon pahimmin vuoden 1943 kevättalvella, jolloin lapsuudenkodissani syötiin muun muassa jäätyneitä lanttuja. Kesällä 1944 Suomen armeijan 17-vuotiaana nostomiehenä - aliravittuna nuorukaisena - söin Saksassa vuonna 1928 kuivattuja perunoita. Voin vakuuttaa, että ne eivät olleet herkullisia.

Olen yrittänyt vakavasti toivoa ja uskoa, että Suomen rajoilla tulisi vallitsemaan rauha ja ystävyys. Uskoni on vuosi vuodelta hiipunut. Neuvostoliiton käyttäytyminen muun muassa Unkarissa ja Tshekkoslovakiassa sekä Venäjän käyttäytyminen Tshetsheniassa ovat aiheuttaneet vakavan pettymyksen. Viime vuosina täydellisesti paljastuneet Stalinin vainot, joiden ansiosta kymmeniä miljoonia maan omia kansalaisia ja erityisesti vähemmistökansojen jäseniä teloitettiin, ovat olleet viimeinen pisara. Isovenäläinen imperialismi on pelottava asia. Parhaalla tahdollanikaan en voi enää uskoa ystävyyteen.

Suomen maantieteellinen asema tulee aiheuttamaan maassamme tulevaisuudessakin kriisitilanteita, jolloin elintarvikehuoltomme joutuu koetukselle. Joudumme omin voimin tuottamaan elintarpeemme. Naapurin tai ystävän apua ehkä ei ole saatavissa. Silloin kysytään omavaraisuutta.

Pessimistit väittävät, että Agenda 2000 vie Suomen maataloustuottajilta 500 miljoonaa markkaa. En ole perehtynyt maatalouden pulmiin, mutta olen saanut sellaisen käsityksen, että viljan viljely Etelä-Suomen parhailla pelloilla, muun muassa Varsinais-Suomessa tulisi kannattamattomaksi. Kannattamaton tuotanto tietenkin loppuu.

Turun Sanomien piirtäjä Jouko järkytti kuvallaan 20.7.1997. Kuvassa EU:n musta viikatemies hakkaa Agenda-ohjelman mukaisesti alas Suomen maatalouden.

Samanaikaisesti EU maksaa Etelä-Euroopan tupakanviljelijöille tukea vuosittain 16 miljardia markkaa. Tupakan saama tuki on 23-kertainen viljasta saatuun tukeen verrattuna. Mielestäni on käsittämätöntä, että EU tukee terveyden tuhoajaa.

Suomessa on viime vuosina suhtauduttu kotimaiseen maatalouteen tarpeettoman kielteisesti. On liikaa painotettu ulkomaisten elintarpeiden halpuutta. Kriisin syntyessä ulkomaisia elintarvikkeita ehkä ei olekaan saatavissa. Kuka silloin ruokkii kansamme?

Agendaa koskevat neuvottelut on käytävä ja päätökset EU:ssa tehtävä niin, että säilytämme peruselintarvikkeita koskevan omavaraisuuden. Suomen kansan jokapäiväinen leipä on turvattava.

Kirjoittaja Matti Paavola on Turun kaupungin terveydenhuollon eläkkeellä oleva hallintopäällikkö.