Pääkirjoitus 20.8.1997:
Aho yrittää yhä tasapainoilla
keskustan Emu-kannan kanssa

Keskustan puheenjohtaja Esko Aho teki Rovaniemellä myönnytyksen Euroopan rahaliiton vastustajien suuntaan.
Keskustan puheenjohtaja Esko Aho teki Rovaniemellä myönnytyksen Euroopan rahaliiton vastustajien suuntaan.

Keskustan puheenjohtaja Esko Aho ei halua Suomen liittyvän talous- ja rahaliitto Emun kolmanteen vaiheeseen ainakaan ensimmäisten joukossa. Vaikka Ahon lausuma puolueensa eduskuntaryhmän kesäkokouksessa oli tähänastisista jyrkin, sanavalinta jättää taktikoinnin portin yhä raolleen.

Aho on euroratkaisuissa jo toistamiseen kiusallisesti puun ja kuoren välissä. Kolme vuotta sitten pääministerinä ollessaan hän joutui käyttämään kaiken taitonsa saadakseen EU-kriittisen puolueen jäsenyyden taakse.

Viime kesän Kokkolan puoluekokouksessa Aho taiteili kentän väeltä Emu-kannanoton, joka jätti asian lopullisen linjauksen auki. Sen aika on syyskuun lopulla, jolloin keskusta kokoontuu ylimääräiseen puoluekokoukseen.

Kielteistä Emu-näkemystään Aho perustelee muun muassa suppean rahaliiton heikkouksilla. Koska Suomen kannalta olennaiset kilpailijamaat ovat jättäytymässä ensimmäisen vaiheen ulkopuolelle, hankkeen haitat ovat Suomelle hyötyjä suuremmat.

Puheenjohtajan argumentit ovat paljolti samat kuin asiaa keväällä selvittäneen kansanedustaja Mauri Pekkarisen. Niitä Rovaniemellä toistanut Aho käytti tilaisuutta piikitellä Lipposen hallitusta ihmettelemällä, mikä olisi se erityinen syy, joka estäisi Suomea tekemästä rahaliitosta samoja johtopäätöksiä kuin sosiaalidemokraattien johtama Ruotsi, Tanska ja Britannia.

Vaikka rinnastus on kovin ontuva, itse perustelun oikeutusta ei saata kieltää. Toisaalta Ahon kannanottoon sisältyvä oletus, että talous- ja rahaliittoon voitaisiin mennä mukaan paremmin eväin joskus myöhemmin, kuulostaa yhtäläiseltä populismilta kuin EU-jäsenyyden vastustajien puheet syksyllä 1994.

Yllättävää tai kuvaavaa kyllä, EU-vastustajien keulahahmo Paavo Väyrynen näyttää nyt olevan populismista samaa mieltä. Hänen mukaansa on harhaanjohtavaa puhua Emun ensimmäisestä vaiheesta, koska on mahdollista, ettei toista vaihetta tule lainkaan.

Väyrynen on tarkistanut ajattelutapaansa arvatenkin siitä yksinkertaisesta syystä, ettei tulevaisuudella jossittelu tällä kertaa edistäisi hänen pyrkimyksiään. Väyrysen tavoitteena on ehdoton ja lopullinen ei Emulle. Eikä siinä kaikki. Hän visioi jo, miten rahaunionista päästään eroamaan, jos Lipposen hallitus Suomen siihen kurimukseen vie.

Vaikka Väyrysen elkeet ovat Aholle melkoista myrkkyä, tämä ei voi jättää niitä huomiotta. Päin vastoin, Rovaniemen lausunnosta päätellen istuva puheenjohtaja on joutunut kentän paineissa rukkaamaan Emu-taktiikkaansa muutaman piirun kielteisempään suuntaan.

Väyrysen kelkkaan lähteminen olisi Aholle sikäli houkutteleva vaihtoehto, että Emu-kielteisyys tarjoaisi puolueelle selkeän poliittiseen painopisteen ja vaaliteeman ainekset. Yksi riski on kuitenkin siinä, että kannattajakunnassa on oletettua enemmän Olli Rehnin kaltaisia moderneja keskustalaisia, jotka hyväksyvät rahaliiton, vaikka suhtautuvat siihen kriittisen rakentavasti.

Toinen riski liittyy Emu-vastaisen keskustan poliittiseen tulevaisuuteen. Vaalimenestyksestä riippumatta se voi löytää itsensä oppositiosta, koska yksikään varteenotettava puolue ei suostu sen kanssa hallitusyhteistyöhön.