Kolumni 20.8.1997
Heikki Vento:
Turha presidentti

Lomalla huomaa, että olennaisia asioita on vähän ja turhia asioita hieman enemmän. Olennaisia asioita ovat tiedotusvälineet, erityisesti sanomalehti ja radio, joiden avulla voi havaita epäolennaisia asioita.

Tuttu viisastelu, epäolennainen keskustelu tärkeästä asiasta, virisi perustuslakikomitean mietinnöstä. Kokoomuksen oikeusvaltiaat ajautuivat vastakkain kiistellessään presidentin vallan kaventamisesta.

Edellinen oikeusministeri Sauli Niinistö ja hänen perävaununsa oikeusministeri Kari Häkämies ilmoittivat vastustavansa kajoamista presidentin ulkopoliittisiin valtaoikeuksiin. Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Ville Itälä puolestaan on vahvemman eduskuntavallan kannattaja.

Presidentti, joka on instituutio eikä Martti Ahtisaari, on pitänyt vallan paksuimmat suitset tiukasti käsissään lähes koko sodanjälkeisen ajan. Suomen liittyminen Euroopan unioniin, sosialismin romahdus ja Suomen talouden avautuminen ovat muuttaneet tilannetta ratkaisevasti.

Ulkopolitiikan valta on jo nyt hajautunut. Ratkaisuja tehdään presidentin kanslian lisäksi hallituksessa, ulkoministeriössä ja EU:ssa. Suomi ei ole enää ulkopolitiikkansa kanssa yksin eikä presidentti yksin määrää linjasta.

Ahtisaari ilmoitti, että presidentin vallan kaventamisesta on kysyttävä kansan mielipide. Sitä kysytään eduskuntavaaleissa, jolloin kansa saa myös valita ne, jotka lakeja muuttavat.

Valtiosääntöuudistus juuttuu usein poliittisiin suhdanteisiin ja Ahtisaaren vihjailemaan ajatukseen, että eduskunta olisi anastamassa presidentin valtaa itselleen.

Ahtisaari on oikeassa. Eduskunta on ottamassa valtaa itselleen presidentiltä. Samalla käy kuitenkin niin, että valta siirtyy lähemmäksi kansaa, jota eduskunta edustaa.

Mitähän parlamentarismin valossa tarkasteltuna tarkoitti Niinistö lausahduksella jos sanotaan, että jotkut yhdessä - se ei ole koskaan luvannut kovin hyvää.

Riitely presidentin ulkopoliittisista valtaoikeuksista on toisarvoista sen rinnalla, että komitea rajaisi presidentin oikeutta puuttua lakiesitysten sisältöön. Muutos merkitsisi sitä, että presidentin olisi annettava eduskunnalle esitys, vaikka hän itse sitä vastustaisikin.

Komitean esitys on johdonmukainen. Suomessa lait säätää eduskunta ja valmistelee eduskunnan luottamuksen varassa toimiva valtioneuvosto. Presidentti on turha kiemura tässäkin kuviossa.

Itälä ja vasemmistoliiton Annika Lapintie antaisivat lakien esitysvallan kokonaan ministeristölle. Ymmärrettävä seuraava askel.

Joko presidentti on turha instituutio Suomessa ja EU:n ruokapöydässä. Eduskunta ja hallitus ovat saamassa lisää lainsäätäjälle kuuluvaa valtaa ja ulkopolitiikan viisautta on löytynyt muualtakin kuin yhdestä päänupista kerrallaan.

Onko tarpeen käydä vuoden 2006 presidentinvaaleja. Onko Suomen parlamentarismi jo niin vahva, että presidentti joutaisi politiikan yläpuolelta politiikan ulkopuolelle ja eduskunta valitsisi pääministerin.

Korkein oikeus on tarpeellinen elin oikeusvaltiossa. Tuomiovallan pitää olla erillään lainsäätäjistä. Oikeus muuttuu ajan muuttuessa. Eduskunta säätää lait, jotka perustuvat kansalaisten oikeustajuun.

Lainkäyttö on oikeusharkintaa, jossa ei pitäisi olla tarkoituksenmukaisuusharkintaa. Tuomioistuinten riippumattomuus ja tuomareiden vahva työsuhdeturva kuuluvat oikeusvaltion palapeliin.

Vaikka tuomari on lähes erottamaton, hänellä pitäisi olla harkintakykyä erota. Oikeusneuvos Eeva Vuoren mielestä varakkaan henkilön syyllisyysaste on pienempi kuin köyhemmän, jos molemmat kavaltavat tuhat markkaa.

Uskomaton ajatus. Jos Eeva Vuoren oikeustaju perustuu siihen, että riittävän rikas voi varastaa köyhältä lähes rangaistuksetta, hän on väärän maan korkeimmassa oikeudessa. Laki näyttää olevan kaikille sama, mutta tuomiot ovat erilaiset.

Vuori valittaa Suomen Tietotoimiston haastattelussa, että hänen lausuntojaan tulkitaan häntä vastaan. Eikä ihme. Harva puolustaa lievempiä tuomioita varakkaimmille.

Eeva Vuoren kujanjuoksu julkisuudessa on surullista seurattavaa. Julkisuus kuuluu oikeusvaltioon. Oikeutta jaetaan raastuvassa, mutta moraalia ja sananvapautta ei voi kansalaisilta kieltää.

Kirjoittaja on Turun Sanomain uutistoiminnasta vastaava toimituspäällikkö.