Suomi 1947 -kolumni
Veli Junttila:
Auervaaran kotiinpaluu

Ruben Oskar Auervaara. TS:n valokuva 18.8.1947.
Ruben Oskar Auervaara. TS:n valokuva 18.8.1947.

Naiset ovat suuria aaseja...puijauksen kohteeksi joutunutta naista pitäisi ensi sijassa rangaista. Näin uhosi lehdessämme 18.8. 1947 alan todellinen asiantuntija, joka saapui 17.8. 1947 aamuna kahden poliisi saattamana matkustajalaiva Vellamolla Tukholmasta Turkuun. Turussa hänet vietiin putkaan, josta edelleen Helsinkiin - vankilaan sovittamaan kesken jäänyttä rangaistustaan.

Liikkeellä oli Suomen ehkäpä kuuluisin naissankari, Ruben Oskar Auervaara, naisten helmoissa myös lavealle pettäjän tielle eksynyt turkulaispoika.

TS:n haastattelu on kirjoitettu mätäkuumaiseen sävyyn ja siinä on enemmän maalailua kuin haastateltavan puheita. Jutun kirjoittaja oli naistoimittaja, nimimerkki Auervaaran viimeisin uhri - ehkäpä Irma Karvikko.

Sankarin ensimmäiset sanat kotimaan kamaralla olivat: P-le, kirjoitan ma vielä näistä kokemuksistani, on mulla, s-na vie niin paljon kirjallista lahjakkuutta.

Auervaara jatkoi: Mulla on rikollinen luonne enkä mä sille mitään voi. Mä tahdon rahaa ja ja kun mä niin helposti sitä kerran saan, niin totta kai mä sitä otan.

Nämä sanat toimittaja kuuli spontaanisti lähestyessään Auervaaraa, jonka ulkonäkö oli pettymys: lyhyt mies 172 sm pitkä, tanakka ruumiinrakenteeltaan, mutta suoraryhtinen ja huolitellusti puettu. Hiukset ovat vaaleahkot, silmät siniset, ikää noin 40 vuotta. Se, mikä hänessä tekee erittäin myönteisen vaikutuksen, on hänen sulava käytöksensä ja sulava tapansa keskustella.

Toimittajan kysymykseen, mitä Auervaara ajattelee niistä hanhista, jotka ovat niin auliisti luovuttaneet hänelle kukkaronsa, saa vastauksen, että puijauksen kohteiksi joutuneet naiset ovat aaseja, joita pitäisi rangaista - ei häntä. Auervaaran ei ole tarvinnut koskaan nähdä vaivaa houkutellakseen naisia luokseen, vaan naiset ovat tulleet vapaaehtoisesti, omasta tahdostaan.

Auervaara puhui myös toisesta erikoisalastaan, vankilaoloista, jotka viime kokemuksen perusteella olivat Ruotsissa erinomaiset.

Lehtemme kirjoituksen mukaan Auervaaran Ruotsin keikka oli alkanut kaksi vuotta sitten Lapinlahden sairaalasta. Siellä tutkittavana ollut rikollinen Auervaara, ent. Jansson ja turkulainen syntyjään, karkasi ja livahti Ruotsiin. Siellä hän narrasi ruotsalaisia tyttöjä, joutui kiikkiin ja istui vuoden ja yksitoista kuukautta sikäläisessä vankilassa. Vapaus tiesi välitöntä kotimatkaa kahden poliisin seurassa Suomeen, jälleen tutkittavaksi ja linnaan.

Auervaaran lupaama muistelmakirja ilmestyikin hämeenlinnalaisen Nide Oy:n kustantamana. Nainen oli kohtaloni -kirjasta painovuosi puuttuu, mutta Ruotsin turneen jälkeen se on tehty, sisältäähän se kertomuksia suomalaisen sol- och vårmannin, aurinko- ja kevätmiehen, kolttosista sekä oleskelusta Långholmenin ja Falunin vankiloissa. Kirjoittaja - joka todellisuudessa lienee Outsider alias Aarne Haapakoski - kertoo vankila-ajan jääneen alkuperäiseen vuoteen ja kahteen kuukauteen, vaikka vanki teki kaksikin pakoyritystä hotelleiksi ylistämistään vankiloista.

Kirjan mukaan vuonna 1904 syntyneen (toisten lähteiden mukaan 1906) Janssonin rikoskierre alkoi jo poikasena. Leikkiessään miljoonamiehen, Hans von Rettigin pojan kanssa, Jansson varasti Rettigin briljanttiset kalvosinnapit ja joutui siitä hyvästä Kotiniemen kasvatuslaitokseen. Täältä hän pakeni, mutta pääsi huoltoviranomaisista eroon ja toimi sitten mm. Turussa hotelli Phoenixin juoksupoikana.

Naisjutut ovat tietysti kirjan pääantia. Tekijä vakuuttelee kirjassa - Turun rikospoliisin apulaispäällikkö Tuomisen suulla: Ei Rubenin tarvitse mennä kuin poliisilaitokselta Tuomiokirkkosillalle, niin jo tulee vastaan nainen, joka on valmis Rubenin petettäväksi...

Kirjoittaja Veli Junttila on Turun Sanomien toimittaja.