Oman aikamme
jäljet

Turku on täynnä historiaa. Meillä on velvollisuus huolehtia, että menneisyyden jäljet ovat myös tulevien sukupolvien koettavissa. Niin on myös tehty. Vanhaa Suurtoria saatetaan koko ajan arvoiseensa kuntoon, Käsityöläismuseo on elävää historiaa ja Aboa Vetus && Ars Nova -museot ovat kunniaksi kaupungille, vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Kaupunki ei kuitenkaan ole museo, vaan elävä ja muuttuva kokonaisuus ja päättäjillä on velvollisuus jättää omat jälkemme muiden arvioitaviksi. Voi olla, että kaikki jälkemme eivät saa kiitosta, mutta pysähtyneisyys ei saa olla tavoitteena. Rakentaminen on tietysti se osa kehitystä, joka selkeimmin näkyy ja pysyy.

On mielenkiintoista huomata, kuinka tärkeitä nykyihmisille ovat esimerkiksi Raunistula Turussa tai Pispala Tampereella. Hyvä niin, mutta jos nyt yritettäisiin rakentaa samalla tavalla, ei siihen olisi mitään mahdollisuuksia. Se ei kertakaikkiaan sovi järjestelmään, jota ohjaavat lukemattomat lait ja määräykset.

Tämän ajan jälkien on siis oltava erilaisia. Oli ilahduttavaa, että Turun kiinteistö- ja rakennustoimenlautakunta lähes yksimielisesti päätti esittää, että Majakkarantaan rakennettaisiin 16-kerroksinen asuinrakennus, majakka, josta alue on nimensäkin saanut. Se olisi yksi selkeä poikkeus tavanomaisesta lähiörakentamisesta, joka on leimannut viime vuosikymmeniä. Majakan katolle olisi miellyttävä sytyttää valo vuosituhannen vaihteessa ohjaamaan merellisiä matkaajia eurooppalaiseen Turkuun.

Edellämainittu rakennus on tietysti vain pieni yksityiskohta verrattuna kahteen tosi suureen asiaan, jotka ovat tulossa Turun päättäjille tänä syksynä. Toinen on keskustan kehittäminen, joka vaatii järkeviä päätöksiä. On kyettävä yhdistämään elinkeinoelämän vaatimukset ja kansalaisten toiveet toimivaksi kokonaisuudeksi. Pikkupolitikoinnin tuloksena saattaa syntyä tilanne, jonka seurauksena tämä polvi jää historiaan keskustan autoittajana. Siinä en haluaisi olla mukana.

Toinen yhtä merkittävä asia on saarten kaavoittaminen, joka alkaa Hirvensalon osayleiskaavan käsittelyllä. Ihmiset tuntevat suurta kiinnostusta Turun saarilla asumista kohtaan. Sinne on kyettävä luomaan edellytykset monipuoliselle, mutta myös korkealuokkaiselle asumiselle luonto huomioiden.

Esimerkiksi Kakskerrassa pitää välttää raskasta kunnallistekniikkaa ja rakentaa mahdollisimman itsenäisesti toimivia ekopientaloja. Vaarana on kuitenkin se, että nykyinen suuntaus jatkuu ja saarillekin rakennetaan liian ahtaasti. Käytetään valtion tukea rakentamiseen ja samalla joudutaan liiaksi tinkimään laadusta. Huonoa lähiörakentamista Suomessa on jo riittämiin, Hirvensalon jatkorakentamista pitää valvoa tarkoin.

Vuosituhannen vaihde on varmasti sellainen historian hetki, jota tulevat polvet mielellään tarkastelevat ja vertaavat omaan aikaansa sekä aiempaan historiaan. Toivottavasti tulemme jättämään sellaiset jäljet, joiden vertailu kestää vuosien saatossa.

Kirjoittaja on Turun kaupunginvaltuutettu (kok) ja kiinteistö- ja rakennuslautakunnan puheenjohtaja.