Suomen yleisurheilussa
kohtalon hetket käsillä

Oli kesä 1972. Istuin Helsingin stadionilla seuraamassa Suomi-Ruotsi -maaottelua. Oli Münchenin olympiakisojen aatto. Ilma oli kaunis. Aurinko keltasi stadionin. Nuori Lasse Viren juoksi soolona 5000 metriä ajassa 13.19,0. Se hipoi silloista maailmanennätystä.

Hetkeä myöhemmin Pekka Vasala juoksi myös soolona 800 metriä aikaan 1.44,5. Sekin hipoi silloista maailmanennätystä. Ja jäniksiä ei tarvittu. Vähän myöhemmin Lasse Viren kaatui Münchenin kisojen 10000 metrin juoksussa, mutta voitti silti kultamitalin ja juoksi maailmanennätyksen. Päätöspäivänä hän voitti 5000 metriä ja hetkeä myöhemmin Pekka Vasala 1500 metriä.

Vuonna 1974 Suomi juhli Euroopan mestaruuskilpailuissa. Riitta Salin voitti 400 metriä ajalla, jolla pärjäisi vieläkin. Ja sellaisessa lajissa kuin pitkässä viestissä Suomen nais- ja miesjoukkueet menestyivät erinomaisesti.

Montrealissa 1976 Lasse Viren voitti jälleen kultaa 5000 metrin ja 10000 metrin juoksuissa. Tapio Kantanen voitti pronssia esteissä. 1971 Juha Väätäinen oli voittanut Euroopan mestaruuden 5000 metrin ja 10000 metrin juoksuissa.

Tämä kultainen 70-luku tuli mieleeni, kun televisiosta seurasin Ateenan maailmanmestaruuskisoja. Aitoa menestystä Ateenassa ei tullut lainkaan. Eduard Hämäläinen on tietysti suomalainen, mutta hänen suonissaan virtaa venäläinen veri.

Kun katseli esimerkiksi Halvarin ja mieskeihäänheittäjien ja Heli Rantasen työskentelyä näki, että heidän otteensa olivat voimattomia. Oliko vika hermoissa vai kunnossa. Ehkä molemmissakin. Pienikin tekniikkavirhe rokottaa tulosta. Pienikin väkisin yrittäminen tekee samoin.

Kun nykyiseltä urheilujohdolta kysytään syytä heikkoon menestykseen, on heillä yleensä aina sama vastaus: tarvitaan lisää rahaa. En tiedä kuinka paljon 70-luvulla satsattiin rahaa menestyksen eteen. Ainakin meille tuotettiin Arthur Lydiard -niminen valmentaja. Suomalaiseen tapaan hän sai silmilleen kovaa arvostelua kun menestystä ei heti tullut. Mutta kuin ihmeen kaupalla itsepintainen Lydiard sai suomalaiset ymmärtämään, ettei huipulle ole oikotietä eikä sinne päästä kepulikonsteilla. Vain kova harjoitus vie menestykseen.

Olisi ollut upeaa seurata Ateenan kisoja, jos meillä olisi ollut 70-luvun parhaat voimat mukana. Päätöspäivänä muun muassa Norjan kansallislaulu soitettiin kahteen kertaan. Ja korkeimmalla pallilla virtasi puhdas viikinkiveri. Norjan yleisurheilu on hyvällä mallilla, ja se on pienempi maa kuin Suomi. Norja menestyy myös muissa urheilulajeissa kuten talviurheilussa laidasta laitaan.

Joutuu pakosta kysymään: minne menet Suomen yleisurheilu? 22-vuotiaiden menestys Turun EM-kisoissa oli hyvä. Nuoret ovat pärjäilleet muutenkin, mutta aikuisten puolella tulee pysähdys. Maailman terävin kärki karkaa. Nyt olisi vakavan itsetutkistelun paikka. Nyt pitäisi löytää menestyksen suoni. Yleisurheilu on sittenkin urheilevan Suomen lempilapsi, ja menestys maailman huipulla nostaa kansallista itsetuntoa. Maamme-laulu on aina juhlahetki.

Jaakko Pajula
Kruusila