Ari Valjakan kolumni 17.8.1997:
Vaarallisilla vesillä

Vaikka tehopari Niinistö-Lipponen puristi valtion ensi vuoden budjetin loppusumman alle 187 miljardin markan, jäi jokaiselle suomalaiselle vieläkin 82545 markkaa, yhteensä 421 miljardia, jatkuvasti kasvavaa velkaa taakakseen. Niinistö katunee, ettei esittänyt suurempia leikkauksia lomien jälkeiseen kädenvääntöön. Samalla vaikerruksella nekin olisivat menneet läpi.

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen johtaja , professori Matti Viren kuvasi keskiviikkona Turun Sanomissa, ettei tasapainotetun budjetin edellyttämä, nyt 14,5 miljardiin markkaan puristetun velankasvun eliminointi olisi ollut nykyisessä suhdannetilanteessa mikään katastrofi. Kertasäästö, jolla lisävelan otto olisi lopetettu, merkitsisi kolmen prosentin jarrutusta kansantuotteeseen, siinä kaikki.

Jatkuva velkaantuminen pitää ihmiset epävarmoina. Velanhoito tarkoittaa jatkossakin ylikireää verotusta ja sosiaalimenojen leikkaamista sekä erilaisten varausten rakentelua. Kulutus ei piristy eikä työttömyys vähene sillä vauhdilla kuin pitäisi. On uskomatonta miten viiden vuoden 1994-98 yhteensä lähes 25 prosentin kasvuputki ei juurikaan ole parantanut työllisyyttä.

Viren nosti jälleen kerran esiin julkisen kulutuksen kasvun. Julkissektorin lähtökohta oli nollakasvu vuosikymmenen loppuun asti. On käynyt päinvastoin, viime vuonnakin sen kulutus kasvoi kolme prosenttia eli neljä miljardia veromarkkaa. Valtaosa on palkkamenojen kasvua, henkilökuntaa on lisätty erityisesti kuntapuolella. Herrat vaalivat byrokratiaa, joka edellyttää virkojen ylläpitoa.

Työvoimaa pitäisi nyt palkata lähinnä yksityissektorille. Työministeriön budjettiin tunkemat 150 lisävirkailijan paikkaa selvittämään työttömyysturvan käyttöä ovat yhtä typerää työllistämispolitiikkaa kuin Rauman työvoimatoimiston virkailijoiden työaikalyhennykset ilman palkanleikkauksia. Ensin luodaan massiivinen byrokratia, jota valvomaan on rakennettava vielä lisäbyrokratiaa.

Samaan aikaan kun valtion velka kasvaa edelleen, kunnat ovat lyhentäneet velkojaan. Valtio perui puheitaan ja nappasi kunnilta pois 2-3 miljardia markkaa. Summan suuruus riippuu siitä, kummalta kysyy.

Toimeentulotuki on kasvanut pysyväksi järjestelmäksi, suhdanteet eivät siihen enää näytä vaikuttavan, toteaa Viren. Ihmiset ovat entistä paremmin tietoisia erilaisista etuuksista eikä niiden käyttöä kaihdeta. Tukien piirissä on suurimmalta osin muita kuin vaikeuksiin joutuneita lapsiperheitä; yksinäisiä miehiä tuen saajista on 38 prosenttia, naisia 25 prosenttia, yksinhuoltajia 10 prosenttia,lapsettomia pariskuntia 12 prosenttia ja pariskuntia joilla oli lapsia 15 prosenttia. Tuen saajien määrä on kasvanut eniten ikäryhmissä 20-30 vuotta.

Tuet vaikuttavat myös ihmisten halukkuuteen tehdä töitä, kuten niin monasti on todettu. Kun sossu antaa enemmän kuin työn teko, työministeriö yritti paikata epäkohtaa uudella älyttömyydellä: maksetaan 15000 markan palkkio siitä, että työtön hakee itselleen työpaikan. Tämä tyrmättiin, mutta voimaan jäivät hölmöydet, joissa yritys palkitaan 5000 markalla siitä, että se ottaa tarvitsemansa työntekijän palvelukseen. Tai työvoimavirkailijalle maksettava lisäpalkkio siitä, että hän välittää työttömälle työpaikan. Eli siis tekee omaa työtään.

Sitkeä sissi tämä professori Viren,kun jaksaa huutaa korpeen, vaikka ajatukset eivät näyttäisikään saavan vastakaikua päättäjien keskuudessa. Samanlainen optimisti on talousneuvoston pääsihteeri Seppo Leppänen joka otti vetääkseen työmarkkinoiden tulevaisuutta kartoittavan työryhmän, vaikka hänen johdollaan tammikuussa julkaistu edellinen selvitystyö, seitsemän kohdan järkilista työllisyyden parantamiseksi, on jäänyt hyllylle pölyttymään. Esimerkiksi ehdotus, jonka mukaan alimpia taulukkopalkkoja alennettaisiin ja korvattaisiin tämä palkansaajalle verokevennyksin. Silloin reaaliansiot säilyisivät aiemmalla tasolla ja yritykset palkkaisivat halvempaa työvoimaa palvelukseensa.

Osmo Soininvaara kirjoitti kesällä, miten syksyn tupokierroksella pitäisi suosia suurituloisia ja verojen alennuksilla pienituloisia, eikä missään tapauksessa ainakaan päinvastoin.

Lähikuukaudet näyttävät, miten käy. Onko Suomi todellisessa vaarassa, kuten tämä vihreiden aivotankki pelkää.

Kirjoittaja Ari Valjakka on Turun Sanomien vastaava päätoimittaja.