Pääkirjoitus 16.8.1997:
Budjetin perussuunta oikea,
velkaantuminen yhä liiallista

Hallituksen lyhyessä mutta tiiviissä budjettiriihessä hahmonsa saaneen valtion ensi vuoden talousarvioesityksen paras anti on siinä, että se antaa lupauksen pitkästä aikaa ensimmäisestä tasapainoisesta budjetista vuosituhannen vaihteessa. Kun valtiontalouden menot supistuvat reaalisesti kolme prosenttia ja nettolainanottotarve jää 14,5 miljardiin markkaan, on Suomen julkisen talouden kehitys ainakin oikealla uralla.

Hallituksen sisäisessä kädenväännössä erimielisyydet lopputuloksesta olivat poikkeuksellisen vähäiset. Monin kohdin jäi sellainen kuva, että suurten hallituspuolueiden tahtoon tyytyneiden pienten hallituspuolueiden oli oman profiilinsa hoitamiseksi pakko näyttää välillä hampaitaan, vaikka mitään todellista hyötyä ei ollut saavutettavissa.

Esimerkiksi vasemmistoliiton saavutukseksi kirjattu yhden prosenttiyksikön pudotus asumistuen omavastuuosuuteenkaan ei rahassa laskien ole huomattava voitto.

Nyt pääosin lukkoon lyöty talousarvio on lähinnä pääministeri Paavo Lipposen ja valtiovarainministeri Sauli Niinistön saumattoman yhteistyön tulos. Hallituksen voimakaksikko taas perusti yhteistyönsä valtiovarainministeriön rutinoituneen virkamieskunnan perusteellisille selvityksille ja heidän hankkimilleen lukuisille arvioille tulevasta talouskehityksestä.

Tilastokeskuksen alkuvuotta koskeva teollisuustuotannon volyymi-indeksi ja sen pohjalta tehdyt johtopäätökset ovat selvästi olleet hallituksen budjetinlaadinnan perusteita. Teollisuustuotannon kasvu on ollut hyvässä vauhdissa ja tuoreimmat barometrit ennustavat kasvun jatkuvan. Samoin kuluttajien luottamus maan talouden vahvistumiseen on voimistunut.

Vaikka budjetin perussuunta on oikea, se jättää runsaasti sijaa perustellulle arvostelulle. Valtionvelka on edelleen suuri ja se kasvaa korkeasuhdanteen oloissa yhä liikaa.

Vähäinen valtion menojen supistuminen on saatu aikaan lähinnä supistamalla toista julkisen talouden lohkoa, kunnallistaloutta, jonka valtioapuja taas leikataan. Suomen Kuntaliiton katkeruus ja voimakas arvostelu ovat ymmärrettäviä, mutta kuntienkin on sopeuduttava julkisen talouden kokonaistarkasteluun.

Jos jonkun niin liikenteen piirissä toimivan ja liikennettä eri muodoissa käyttävän kansalaisen näkökulmasta ensi vuoden talousarvio on raskas takaisku. Liikenteen arvonlisäveron korottaminen samanaikaisesti kun polttoaineveroa nostetaan tuntuvasti, näkyy käytännössä jokaisen kansalaisen taloudessa.

Tuloverotuksen asteikkoon on luvassa kahden prosentin inflaatiotarkistus. Se merkitsee, ettei verotus ainakaan kiristy kuluvasta vuodesta. Varsinainen ostovoiman lisäys keventyneen verotuksen tietä jää kuitenkin punnittavaksi syksyn tuloneuvottelujen yhteydessä, kuten on osattu odottaakin. Siitä, miten mahdolliset kevennykset kohdistetaan eri tuloluokkiin, on toistaiseksi yhtä monta näkemystä kuin on hallituspuolueitakin.

Reilua olisi ollut kertoa jo tässä vaiheessa, mitä hallitus suunnittelee, ja antaa tuponeuvottelijoiden sitten tehdä omat johtopäätöksensä.