Kouluarvosanoilla
yhä liikaa painoarvoa

Hieroin silmiäni lukiessani Iltasanomien (11.8.) artikkelia koskien maamme huippujohtajien kouluarvosanoja. Kyseisessä jutussa opetushallituksen tiedotuspäällikkö Hannu Ylilehto toteaa, että on hyvä, etteivät kouluarvosanat sanele ihmisen menestystä työelämässä ja yhteiskunnassa. Kaunis ajatus, joka ei valitettavasti toteudu tämän päivän koulutusmaailmassa, jossa tuijotellaan liikaa arvosanoja oppilaiden pyrkiessä korkeakouluopintoihin.

Lukion päästötodistukseni on turvallista keskitasoa, mutta ylioppilaskirjoitukseni menivät penkin alle. En kuitenkaan masentunut vaan toiveikkaana ryhdyin keräämään tarvittavia lisäpisteitä pyrkiäkseni haluamaani jatkokoulutukseen kotitalousopettajaksi.

Suoritin alan ammatillisen tutkinnon, alaani liittyvät kahden aineen approbaturit ja hankin alalta työkokemusta. Tämän kaiken tein hyvittääkseni yo-kirjoituksissa epäonnistumistani ja saadakseni tarvittavat lisäpisteet. Olen tehnyt kovasti töitä toteuttaakseni unelmani, mutta niin valitettavaa kuin se onkin opettajakoulutuslaitoksen pääsykokeisiin pyrittäessä painavat enemmän arvosanat yo-todistuksessa kuin neljän vuoden aikana ansaitsemani lisäpisteet.

Mielestäni Hannu Ylilehto kyseisessä artikkelissa toteaa hyvin: ei ole oikein, jos huonoilla arvosanoilla on tuomittu epäonnistumaan koko elämän ajan. Aina pitää olla uudestaan aloittamisen mahdollisuus. Koen olevani tuomittu yo-kirjoituksissa menestymättömyyteni takia. En pääse edes pääsykokeisiin näyttämään motivaatiotani opiskeluun ja tietojani/taitojani.

Olisikohan aika muuttaa pääsykoe-systeemi sellaiseksi, ettei siinä anneta liiaksi painoarvoa yhdelle todistukselle?

Elinikäinen koulutus -
elinikäistä pyrkimistä
haluamaansa koulutukseen?