Yhdistetään Turku ja Kaarina

Mitä pitäisi tehdä kahdelle organisaatiolle, jotka jatkuvasti elävät yli varojensa, tekevät toistensa kanssa päällekkäistä työtä ja ylläpitävät suurehkoa hallintokoneistoa?

Yritysmaailmassa, luultavasti myös valtionhallinnossa, tällaiset yksiköt pikimmiten yhdistettäisiin. Turun ja Kaarinan kaupungit sen sijaan jatkavat autonomisina, itsenäisinä yrittäjinä ikään kuin suomalaisilla kaupungeilla olisi varaa keskinäiseen kilpailuun.

Kukapa virkamies tai kunnallispoliitikko sahaisi omaa oksaansa, vaikka maailma ympärillä kuinka muuttuisi. Tässä tapauksessa valitettavaa on vain se, että kukaan ei oikein tunnu kantavan huolta Itämeren alueella ja Suomen lähialueilla tapahtuvista suurista muutoksista.

Lyhyesti sanottuna Euroopan unioniin liittyminen asetti Suomen kaupungit tiukkaan kilpailuasemaan muihin Euroopan kaupunkeihin nähden. Kilpailua käydään mm. kansainvälisten yritysten sijoittumisesta - siis työpaikoista ja hyvinvoinnista.

Juuri kovenevan kilpailun takia Turun seudun kuntia tulee kehittää tiiviisti yhdessä toimivana verkostona ja kytkeä tämä Turun seutu kansainväliseen verkostoon.

Turun ja Kaarinan yhdistämisestä ei varmaan olisi haittaa tämäntyyppiselle kehitykselle. Samalla yksinapainen Helsinki-keskeinen Suomi muuttuisi moni-ilmeisemmäksi maaksi.

Eivätkä kuntalaisten vaikutusmahdollisuudet siitä vähenisi - päinvastoin. Kuntalaki tarjoaa keinot, joilla virastojen ja poliittisen päätöksenteon julkisuutta ja läpinäkyvyyttä voidaan parantaa oli kunnan koko sitten mikä hyvänsä.

Valtion budjettivalmistelut ovat viimeistään osoittaneet, että kunnallistalous on uudestaan kiristymässä. Kuntalaisten tarvitsemien palvelujen tuottaminen mahdollisimman asiakeskeisesti ja kustannustehokkaasti on tärkeintä tilanteessa, jossa valtio ei selviä ensi vuonnakaan lainaamatta lähes joka kymmenettä markkaansa.

En ole havainnut vakavaa pohdintaa siitä, miten ratkaisemme mm. ne ikärakenteelliset vinoutumat, jotka syntyvät Turun seudun kuntien keskinäisestä kilpailusta. Asioita tarkastellaan korostetun kuntakeskeisesti, vaikka verovaroin toteutettavien sijoitusten kannattavuutta on aiheellista miettiä koko seudun kannalta.

Esimerkiksi Kaarina tarvitsee uusia päiväkoteja ja kouluja, kun taas Turussa osa koulurakennuksista on menossa kiinteistöjalostukseen. Eikö tämä ole melkoista tuhlausta.

Euroopan unioniin liittymisen myötä Turun seudun maantieteellinen asema on kääntynyt heikkoudesta vahvuudeksi. Yhdistämällä Kaarinan ja Turun voimavarat voimme nostaa Turun seudun nykyistä selkeämmin maan kakkosalueeksi, jos meillä on tahtoa ja itsetuntoa.

Viime helmikuussa tuli kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun Turun kaupunginvaltuusto päätti tehdä valtioneuvostolle esityksen Kaarinan, Liedon, Ruskon ja Kakskerran kuntien liittämisestä Turun kaupunkiin. Saman vuoden kesäkuussa valtioneuvosto teki päätöksen Kakskerran kunnan liittämisestä Turun kaupunkiin vuoden 1968 alusta lukien.

Toivottavasti tähänastinen yhdentymishitaus ei määrää yhteistyön tahtia tulevaisuudessa. Vain voimavarat yhdistämällä Turun seutu pystyy tarjoamaan riittävän dynaamisen ympäristön pienyrittäjille, ammatinharjoittajille ja kansainvälisille suuryrityksille, joiden kiinnostuksen suurin syy on korkean teknologian osaaminen ja Suomen lähialueiden tarjoama potentiaali.

Kaupunkien päättäjien on tunnettava yritysten toimintaedellytysten oleelliset kysymykset, sillä työttömien enemmistö asuu kaupungeissa. Työpaikkojen luominen on kaupunkien tehtävä ja kunnallishallinnon on rakenteeltaan tuettava tätä pyrkimystä. On virhe käyttää keinotekoisia kuntarajoja terveen kehityksen jarruna.

Simo Klimscheffskij
Kirjoittaja on Turun kaupunginvaltuuston ensimmäinen varapuheenjohtaja (kok).