Mielivaltaisia päätöksiä syöpäkivun hoidossa

Kivun lievitys on olennainen osa levinneen syövän hoitoa. Lääkäreiden koulutuksen ja tiedottamisen ansiosta on syöpäkipujen hoito tullut jatkuvasti tehokkaammaksi, vaikka edelleen asiassa on runsaasti parantamisen varaa. Yksittäiset potilaat saattavat joutua kärsimään vaikeistakin kivuista pitkään, ennen kuin apu jostakin kivunhoitomenetelmästä löytyy. Useimmiten syöpäkivut voidaan kuitenkin saada hallintaan kipulääkkeillä, joista vahvimmat ovat morfiini ja morfiinin sukuiset lääkkeet.

Kipulääkkeiden valikoiman toivoisi olevan mahdollisimman laaja, koska voimakkaat kipulääkkeet aiheuttavat monelle pahoinvointia ja muita sivuvaikutuksia. Kokeilemalla löydetään kuitenkin lähes aina sellainen lääke, jonka potilas sietää. Viime aikoina on tullut markkinoille myös muutama uusi lupaavan tuntuinen kipulääke.

Kela on tähän asti korvannut vaikeisiin syöpäkipuihin käytettävät vahvat kipulääkkeet, ns. ylemmän erityiskorvauksen mukaan. Käytännössä kipulääkitys on ollut potilaalle siis ilmaista, mikä on vähintään kohtuullista.

Suotuisa kehitys syöpäkipujen hoidossa käytettävien lääkkeiden korvattavuudessa näyttää kuitenkin kärsivän haaksirikon. Uusille lääkkeille ei enää välttämättä myönnetä oikeutta päästä ylemmän erityiskorvauksen piiriin. Näin uudet lääkkeet eivät voi tulla käyttöön, koska kustannukset potilaan itsensä maksamana nousevat helposti kohtuuttomiksi.

Nyt vielä ikävämpänä menettelynä on sosiaali- ja terveysministeriön alaisen lääkekorvauslautakunnan ohjeeseen perustuen vedetty kaikki korvaukset pois yhdeltä syöpäkivun hoidossa morfiinin ohella runsaasti käytössä olleelta lääkkeeltä, Oxanestilta. Lääketehdas, joka valmistaa Oxanestia korotti sen apteekkihintaa 1.7.1997 lähtien raaka-ainekustannusten nousuun vedoten siten, ettei apteekista Oxanestia ostava potilas enää ole oikeutettu minkäänlaiseen Kelan korvaukseen.

Kelan korvauksen epääminen johtuu siitä, että lääketehdas ja lääkekorvauslautakunta eivät kyenneet neuvotteluissaan sopimaan kohtuullisesta hinnan korotuksesta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että potilas joutuisi Oxanestia esimerkiksi kipupumpun kautta tavanomaisella annostuksella käytettynä maksamaan lääkkeestään kymmenentuhatta markkaa kuukaudessa!

Kenelläkään ei ole tähän tietenkään varaa, joten Oxanestin käyttö kotonaan oleville potilaille uhkaa loppua kokonaan. Lääketehtaan mukaan tällä ei ole tehtaalle taloudellista merkitystä. Valitettavasti lääketeollisuus hintapolitiikallaan ja toisaalta lääkekorvauslautakunta menettelyllään lääkekorvauksia koskevissa asioissa eivät ole lainkaan potilaan puolella, joka viime kädessä joutuu kärsimään tilanteesta.

Kun yhteiskunnan tuki yhdelle tärkeimmistä syöpäkipulääkkeistä nyt keskellä kesää lopetettiin täysin yllättäen ilman minkäänlaista ennakkoilmoitusta lääkärikunnalle, oli kuin matto olisi vedetty jalkojen alta.

Onko niin, että koska tahansa lääketeollisuus tai lääkekorvauslautakunta voivat hinta- ja korvauspolitiikallaan mielivaltaisesti pakottaa potilaat äkkinäiseen luopumiseen hyväksi koetuista lääkkeistä ja lääkärit yhtäkkiä kaiken muun paineen keskellä etsimään vaikeisiin tilanteisiin uusia ratkaisuja?

Kuka pitää potilaan puolta? Sairaat ja kärsivät potilaat itsekö, vaikka heistä monilla on täysi työ selviytyä päivästä toiseen? Lääkärikunta on voimaton kaikkien nykyisten, usein ilman syvällistä harkintaa toteutettujen säästöpäätösten edessä.

TYKS:n onkologian (syöpätautien) klinikan erikoislääkärit
Riikka Huovinen
Paula Lindholm
Heikki Minn
Joanne Nuutinen
Leena-Maija Parvinen
Liisa Pylkkänen