Pääkirjoitus 12.8.1997:
Sponsorointi ei saa lisätä
kouluelämän eriarvoisuutta

Sponsorointi ja markkinahenkisyys on tullut kouluihin. Siinä ei sinänsä ole ihmettelemistä. Ei koulukaan voi olla yhteiskunnasta irrallaan oleva laitos. Toinen asia sitten on, että koulujen ja yritysten taloudellinen yhteistyö on yleistynyt niin nopeasti ja niin laajalla rintamalla, etteivät sääntöjen ja normien laatijat ole pysyneet vauhdissa mukana.

Tämän vuosikymmenen pahimmat lamavuodet koettelivat kouluja kovalla kädellä. Määrärahoja leikattiin ja kaikessa piti säästää. Tällainen tilanne loi kuin itsestään sosiaalisen tilauksen yritysten ja koulujen yhteistyölle. Hyöty on ollut yhteinen. Koulut saivat kaipaamaansa taloudellista liikkumavaraa ja yritykset tarvitsemaansa markkinointikenttää.

Vasta nyt, kun koulusponsorointi jo on jokapäiväinen ilmiö monissa kouluissa, on havahduttu huomaamaan, että käytäntö on omiaan jakamaan suomalaista koulumaailmaa kahteen erilaiseen kastiin. Toiset koulut menestyvät hyvin markkinahenkisessä kilpailussa ja toiset jäävät täysin vaille ulkopuolista rahaa ja tukea. Peruskoulun perusidea, jonka mukaan kaikille suomalaisille nuorille on luotava tasavertaiset kouluttautumismahdollisuudet, on järkkymässä.

Oppiaineita sponsoroidaan ja kilpailuhenkisimmät rintamaiden koulut saavat kaikenlaista maallista hyvää enemmän kuin syrjäseutujen pienet ja pelkästään yhteiskunnan tuella toimeentulevat koulut.

Koulujen jakautuminen kahteen eri leiriin on varmasti opetuksen kannalta epätoivottua kehitystä, mutta yritysten tulo osaksi tiettyjen koulujen taloudellista tukemista on väistämätöntä. Kehitys on kulkenut kaikkialla länsimaissa samaan suuntaan ja vastapalveluksia edellyttävä tukeminen on viety huippuunsa Yhdysvalloissa, joissa kouluista on tullut merkittävä markkinointikanava yrityksille.

Myös Euroopan unionin jäsenmaissa kouluissa tapahtuva markkinointi ja mainonta ovat lisääntyneet. Tosin on myös maita, kuten Espanja ja Portugali, joissa yritysten ja koulujen yhteistyötä ei katsota sopivaksi.

Periaatteessa koulujen toiminnan taloudellinen tukeminen on myönteinen asia. Siitäkin huolimatta, että yritykset vaativat jonkinlaisia vastapalveluksia kouluilta. Useimmiten on selvästi osoitettavissa, että yritysmaailmasta saatu taloudellinen tuki lisää selvästi koulujen mahdollisuuksia laajentaa oppiainevalikoimaansa ja parantaa mahdollisuuksia rakentaa oppilaille oikea kuva ympäröivästä yhteiskunnasta.

Koulujen jakautuminen sponsorirahaa saaviin sekä pelkästään kunnan ja valtion rahoilla tehtävänsä hoitaviin kouluihin ei tietenkään ole hyvä asia. Ei varsinkaan silloin, kun jotkut koulut alkavat toimia liiaksi yritysmaailman ehdoilla.

Toistaiseksi koulusponsorointi on pysynyt jokseenkin hyvin hallinnassa. Yritysten rahallinen tuki on hyvin pieni osa koulujen budjetista. Kun se vaihtelee 500 markan ja 50000 markan välillä, on helppo ymmärtää, että koulut joka tapauksessa ovat edelleen yhteiskunnan rahoittamia ja sen ehdoilla toimivia. Sponsoroinnin sääntöjen ja normien tarve kuitenkin kasvaa.