Pääkirjoitus 11.8.1997:
Yleisurheilu takaisin huipulle
nuorten tehovalmennuksella

Suomalainen yleisurheilu menestyi kehnosti sunnuntaina päättyneissä Ateenan MM-kisoissa.

Ensimmäisen kerran 14-vuotisen MM-historian aikana jäätiin ilman kultamitalia ja kokonaan mitalitta olisi jääty, ellei Eduard Hämäläinen olisi hakeutunut Valko-Venäjältä Suomeen.

Suomen Urheiluliiton johto päävalmentajineen ei pyrkinyt piiloon tavattoman kehnon tuloksen jälkeen. Puheenjohtaja Ilkka Kanerva lupasi, että yleisurheilu ei jää tuleen makaamaan, vaan uutta strategiaa paremman huomisen saavuttamiseksi on suunniteltu jo jonkin aikaa.

On luotava ammattimainen valmennusjärjestelmä vastaamaan niille 60-70 maalle, jotka täysammattimaisesti harjoitteluttavat urheilijoitaan. SUL aikoo toimia ripeästi esitelläkseen uutuusstrategiansa jo syksyllä.

Vaikka menestys kiersi suomalaiset kaukaa, nuorison parissa yleisurheilulla on nouseva kysyntä, mutta Urheiluliitolla ei ole antaa riittävästi vastauksia. Tärkeintä on, että joukot eivät ala hiipua.

Rajalliset resurssinsa Suomen yleisurheilu aikoo käyttää jatkossa ammattitasoisen harjoitusjärjestelmän luomiseen nykyisille huipulle ja nouseville kyvyille.

Jokaisen täytyy tuntea olevansa ammattitaitoisessa seurassa ja pystyvänsä luottamaan järjestelmän voimaan tuottaa menestystä.

SUL-johto heittää mielellään pallon kentälle eli piirikunnalliselle tasolle. Suomessa on niin paljon yleisurheiluseuroja, että jos jokaisessa lisätään toimintaan osallistuvien urheiluun käyttämää aikaa tunnilla, siitä kertyy vuodessa sata miestyövuotta lisää.

Suomen Urheiluliiton talous on taattu aina ensi vuosituhannelle saakka. Kuitenkin yhteistyökumppanien kanssa tehdyissä sopimuksissa on kirjattuna menestysbonukset, jotka eivät Ateenan MM-tuloksella juuri kilisytä kassaa.

SUL:n toimitusjohtajan Antti Pihlakosken mukaan sponsorisopimuksissa on kuitenkin otettu huomioon myös nuorten arvokisat ja juniorien huippumenestys niin Turun 22-vuotiaiden kuin Ljubljanan 19-vuotiaiden kisoissa. Ne kartuttavat liiton tilejä aikuisten MM-kuprun tasaavasti.

Ateenassa paljastui karulla tavalla, miten tärkeä laji keihäänheitto on suomalaiselle yleisurheilulle. Keihäsmiehet ja -naiset ovat tehtailleet mitaleja sellaisen läjän, että viimeiset kymmenen vuotta kansa on pysynyt ainakin kohtuullisen tyytyväisenä arvokisoja katsellessaan.

Nyt kun keihään mitaliketju katkesi ensi kerran sitten Stuttgartin EM-kisojen 1986, muiden lajien aneemisuus tuli tylyllä tavalla esille. Ei ollut enää sitä selkärankaa, joka olisi pitänyt joukkueen ryhdissä.

Keihäänheitto on kieltämättä myös parhaiten tuettu ryhmä koko yleisurheilun lajikartassa, joten voisi olla aihetta tarkistaa tulojakojakin.

Ensi vuonna Suomella on tilaisuus pestä kasvonsa Budapestin EM-kisoissa, jossa menestys on hieman helpommin saavutettavissa kuin olympia- ja MM-tasolla.

Kuitenkin mitalit täytyy napata niistä samoista lajeista, joissa toiveet olivat nytkin. Euroopan tasolla suomalaiset pystyvät lähinnä helpommin pistesijoituksiin lajeissa, joissa nyt ei ollut asiaa finaaliin.

Puheenjohtaja Kanerva lupasi myös Suomen urheiluliiton jatkavan väljällä valintalinjalla. Ensi vuonna EM-kisoihin lähetetään tuntuvasti MM-joukkuetta suurempi ryhmä eli kotimaassa kritisoitujen opintomatkalaisten joukko kasvaa.

Menestykseen joukkueen koolla ei ole välitöntä merkitystä. Suomessa on kuitenkin vain seitsemän, kahdeksan urheilijaa, jotka täysin onnistuessaan yltävät mitalitasolle.