Suomi 1947 -kolumni:
Vallankumouksen uhka

Elokuun 13. päivänä 1947 Turun Sanomien etusivulla oli uutinen, jota jotkut historiat ovat myöhemmin lainailleet. Otsikolla Kommunistinen propaganda kiihtyy. Toimenpiteet tähtäävät valtiomuodon hävittämiseen. kirjoitettiin:

Aivan viime aikoina on työmailla ryhdytty levittämään joukoittain lentolehtisiä, jotka on tähdätty kaikkia kommunisteihin lukemattomia vastaan. Lentolehtisten allekirjoittajana on SKP:n puoluetoimikunta, piirijärjestöt tai n.s. demokraattiset kunnallisjärjestöt. Sodan jälkeen eivät kommunistit ole siirtäneet näin julkisesti agitaatiokoneistoaan työmaitten piiriin. Lentolehtisen fanaattinen ja törkeä sävy on kuitenkin herättänyt valistuneen työväen taholta hymyilyä. Huomattavaa on, että kommunistit ovat kiristäneet poliittisen toimintansa äärimmilleen. Työmaakokoukset ja torikokoukset sekä valistustilaisuudet antavat leimansa muuten rauhallisen maaseudunkin elämälle. Helsingistä, Vaasasta, Oulusta, Kotkasta ja Jyväskylästä on saapunut tietoja kommunistien toimenpiteistä, jotka tähtäävät voimassaolevan valtiomuodon hävittämiseen.

Turkukin oli keskeinen levottomuuspesäke, äärivasemmistossa oli täällä vallankumouksellisia siinä kuin 30 vuotta aikaisemminkin.

Lehtemme seuraavan päivän pääkirjoituksessa kommunistien kiihoitus- ja propagandatoiminta leimattiin yhteiskunnan vastaiseksi vastuuttomaksi suunpieksännäksi. Samalla TS kiitteli eduskunnan puhemiehen K. A. Fagerholmin äskeistä kannanottoa kommunistien toimintaa vastaan.

Fargerholm oli Sdp:n sisäisen opposition kärkihahmo, joka vuodesta 1946 johti organisoitua erillistoimintaa ja haaveili pitkään yhteistyöstä Skdl:n kanssa.

Fagerholm oli puhunut 10. 8. Forssassa ja moittinut voimakkaasti kommunisteja levottomuuksista ja korpilakkoilusta, joiden takia hallitus on menettämässä arvovaltansa ja maa ajautuu hätätilaan. Fagerholmin mukaan työnseisausten organisointi oli sotakorvaustoimitusten sabotointia maamme vahingoksi.

Fagerholm katsoi vasemmistopuolueiden yhteistyön mahdottomaksi ja vaati jopa uusien eduskuntavaalien järjestämistä.

Osuvasti ennakoiden tulevaa (vuonna 1948 nimitettiin Fagerholmin hallitus, josta kommunistit jätettiin ulos) Fagerholm vaati kaikkia rakentavia voimia yhteistyöhön maan hyväksi.

Fagerholmin puhe olikin merkittävä rajapyykki; Sdp:n opposition erillistoiminta päättyi kokonaan näihin aikoihin. Oppositio palasi puoluejohdon ruotuun, jossa tahtia määräsivät kommunistien parjaamat tannerilais-leskisläiset revisionistit.

Sdp:n yhtenäistyminen ja liittoutuminen porvaripuolueiden kanssa kommunisteja vastaan vaikutti ehkä ratkaisevasti siihen, että Suomi säilytti yhteiskuntajärjestelmänsä eikä luisunut kansandemokratiaksi.

Sdp:n ohella isänmaan pelastajaksi kiitetään myös Veikko Vennamoa, jonka johtama asutustoiminta sitoi samaan aikaan sadattuhannet ihmiset maalle ja maahan eikä kaupunkien radikaalien ääriainesten vahvistukseksi.

Vallankumousta ilmeisesti haudottiin keväästä 1947 alkaen, sillä maahan oli saapunut kolmisenkymmentä terijokelaista kommunistia kotikommunistien kiusaksi ja vahvistukseksi.

Lisäjoukot olivat tulleet lupia kyselemättä Porkkalan venäläisliikenteen kautta, jota ei mitenkään kontrolloitu. Lähetysten takana oli mahdollisesti Otto Wille Kuusinen, ainakin Nkp:n luvalla, muuten Nkp ei näyttänyt puuttuneen Suomen asioihin.

Moskovasta tulijoihin kuului mm. Tuure Lehén, Kuusisen tyttären Hertan ensimmäinen puoliso, vallankumouksen teoreetikko, joka mahdollisesti suunnitteli kesän 1947 korpilakot ja levottomuudet.

Tulijoihin kuuluivat myös Terijoen hallituksen ministerit Armas Äikiä ja Inkeri Lehtonen.

Emigranttien paluu aiheutti monenlaisia skismoja Skp:ssä. Ristiriitoja syntyi mm. skp:läisten ministerien Yrjö Leinon, Yrjö Murron ja Matti Janhusen kanssa.

Kansallista linjaa vetänyt Yrjö Leino sai pian poliittisen kuolemantuomion. Leino ei ymmärtänyt venäläistä demokratiaa eikä stalinismia eikä pystynyt niin mittaviin puhdistuksiin kuin Itä-Euroopan virkaveljensä. Käytännössä hän pyrki myös estämään emigranttien paluuta. Hän mm. esti Neuvostoliiton kansalaisten kansalaishakemusten käsittelyn, joten nämä eivät voineet toimia Skp:ssäkään virallisesta, vaan ns. kutsuttuina jäseninä.

Kirjoittaja Veli Junttila on Turun Sanomien toimittaja.