Lasten oikeudet,
ei vanhempien

Nyt kun on paljon puhuttu työttömien ja työssäkäyvien lasten oikeuksista, niin ajattelin kantaa korteni kekoon.

Olen kotiäiti, minulla on kaksi lasta, vuoden ja neljän vuoden ikäiset. Olen hakenut 4-vuotiaan puolipäivähoitoon. Jonkun mielestä olen omahyväinen, enkä vastuuntuntoinen. Mutta ajatelkaas kolikon toista puolta. Lapseni on kolmen vuoden kuluttua koululainen. Hoidon etuja ja oppeja ovat sosiaalinen kanssakäyminen, samanikäisten lasten kanssa toimeen tuleminen ja se, ettei äiti ole aina auttamassa. Eikä yksivuotiaasta ole kunnon leikkikaveriksi, pikemminkin leikkien sekottajaksi.

Päiväkodissa on ammattitaitoiset opettajat, jotka valmentavat lapset siihen, että heidän on helppo lähteä koulutielle. Se miten tulee toimia ryhmässä opitaan päiväkodista, ei kotoa.

En vie lastani hoitoon päästäkseni helpommalla vaan siksi, että hänellä olisi muutakin sisältöä päivässä kuin kiusaa tekevä pikkusisko. Minun päivärytmini ja -touhuni eivät muutu miksikään, vaikka isompi onkin hoidossa 3-4 tuntia.

Jos työttömän lapsilta evättäisiin hoitopaikkaoikeus, entä jos saat työpaikan? Työ alkaa heti, mutta hoitopaikan saa vasta kahden viikon kuluttua. Kuka hoitaa lapset silloin? Työnantaja ottaa mieluummin sellaisen, jolla on jo hoitopaikka lapselle. Täällä Raisiossa saa työtön vain puolipäiväisen paikan ja tuskinpa yksikään sitä käyttävä tekee väärin. Joskus jopa työpaikka voi olla lapsista kiinni.

Lapseni tulevaisuutta ajatellen