Päätoimittaja Ari Valjakan kolumni:
Kesäpuheita

Vuosisadan intiaanikesän sää on ollut luonnollinen kesän ykköspuheenaihe. Lähes yhtä kestävän päivittelypohjan ovat antaneet oikeusneuvos Eeva Vuori ja varatuomari Juhani Leppä farssista tragediaksi ja päinvastoin kääntyilevällä sanakovullaan.

Eeva Vuori osoitti KKO:n jäsenelle huonoa harkintakykyä lähtiessään puolustamaan itseään Eeva-lehdelle antamassaan haastattelussa. Hän teki sen tiedotuskonsulttinsa, Uudenmaan lääninoikeuden esittelijän Ritva Juntusen suosituksesta. Tiedotuskonsulteiksi putkahdellaan nykyään yhtä loogista tietä kuin tv- juontajiksi tullaan missikisojen kautta.

Naistenlehtien parhaimmistoon sinänsä kuuluva Eeva-lehti oli Vuorelta täysin väärä valinta sydämensä purkamiseen. Myös ajankohta oli jälkijättöinen. Ahdistetuksi itsensä kokevan Vuoren kannalta olisi ollut viisaampaa jo vaieta tai keskittää sanomansa pelkästään lakialan ammattijulkaisuihin.

Laajemmalle yleisölle tähdätty foorumi olisi siellä, missä keskustelua on tähänkin asti käyty. Juttu, samoinkuin Eeva Vuori, on elänyt Helsinki-Tampere-Turku-kolmiossa. Sen asiaa aiemminkin käsitelleestä mediasta olisi löytynyt luonteva kanava ahdistetulle.

Itse haastattelu osoitti pahimmatkin epäilyt oikeiksi. Myötäsukaan tehdystä kuusisivuisesta Eeva-empatian oppitunnista jäi kaipaamaan vain haastateltavan ehostuksen tekijöiden nimiä.

Keskustelun jatkon takasi Vuoren tarkoin etukäteen läpikäymän haastattelutekstin kohta, joka on syytä lainata tähänkin:

Eeva Vuori sanoo, ettei hän silti tunne vihaa tai katkeruutta Lepän pariskuntaa kohtaan.

-En hyväksy heidän menettelyään, mutta en tuomitse. Valheelliset väitteet, perättömät syytökset, julkisuuden laskelmoiva hyväksikäyttö, tappouhkaukset. Se on pikemminkin surullista.

Näin siis Eeva Eevassa. Siitä voisi äkistään ymmärtää Vuoren väittävän, että Lepät, tai jompikumpi pariskunnasta, on uhannut hänen henkeään. Lepällä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin jättää poliisille asiasta tutkintopyyntö, jos ei muuten, niin Paula-vaimonsa maineen puhdistamiseksi.

Sen jälkeen Iltalehti tiesi kertoa, että Vuori on nauhoittanut hänelle kotiin tulleet puhelut. Aivan sinisilmäinen ei siis oikeusneuvoskaan ole puheistaan huolimatta tällaisilla taistelukentillä. Omia puheluitaanhan voi nauhoittaa vastapuolen tietämättäkin. Niillä on myös todistusvoima oikeudessa.

Toinen asia on nauhojen aitouden todistaminen. Nauhoja voi leikellä, muutella sanajärjestyksiä, jopa muokata sanoja. Tilanne on sama kuin nimikirjoituksenkin kohdalla; jos sen aitoutta ei kiistetä, tuomioistuin voi sen hyväksyä.

Juhani Leppä kiistää ladelleensa tappouhkauksia Vuorelle, joten edessä on nauhojen aitouden todistaminen teknisen rikostutkinnan avulla. Samalla tavalla kuin sormenjälkiä verrataan toisiinsa, on nyt verrattava toisiinsa kahta puhenäytettä, joista toinen tunnetaan, toista ei.

Onko Vuoren puhelinnauhuri teknisesti sen tasoinen, että vertailua voidaan pitää luotettavana? Mistä puhelut ovat tulleet, ovatko ääninäytteiden antajat samassa fyysisessä tilassa puhenäytteitä annettaessa, siinä riittää virkavallalla selvitettävää. Itse olen esimerkiksi urallani joutunut tekemisiin ihmistyypin kanssa, jonka patoutumat purkautuvat yöllisiin puhelinsoittoihin vasta kymmenennen kupin mökellysvaiheessa.

Paljon porua,vähän villoja saattaa hyvinkin olla tämän veronmaksajillekin jo hintavan jupakan lopputulos.

Vain huono tila elää velaksi hyvän sadon aikana, vertasi Sauli Niinistö sattuvasti valtiontalouden nykytilaa ja maanviljelystä perjantaina Cultorin-kesäpäivillä Kotkassa. Hänen asiansa, valtion budjetti on loppukesän puheenaiheista tärkein.

Kunnat voisivat lopettaa narinansa muutamasta sadasta miljoonasta, kun plakkarissa on miljardien ylimääräinen yllätyspotti yhteisöverojen tuottoja.

Ministerit lopettakoot syömävelan oton. Tehkää meille 170 miljardin budjetti.

Tiedonpuutettaan murehtiville ministereille lohdutukseksi lainaan T.S. Eliottia, joka kysyi: Missä on viisaus (wisdom), jonka kadotimme tietoon (knowledge). Missä on tieto, joka hukkui informaatioon (information).