Pääkirjoitus 8.8. 1997:
Hallituksen voimakaksikko vie säästöt jyräämällä läpi

Pääministeri Paavo Lipponen ja valtiovarainministeri Sauli Niinistö ovat päättäneet ajaa läpi näkemyksensä lisäleikkausten tarpeesta muiden hallituskumppanien äimistelystä huolimatta. Vaikka tiedonkulku ehkä onkin hallituksen sisällä ollut puutteellista, on leikkausten vastustajien vaikea löytää järkeviä perusteita valtiovaranimisteriön tiukkaa budjettilinjaa vastaan.

Lipponen ja Niinistö ovat vakuuttavia, kun he perustelevat lisäleikkausten tarpeellisuutta. Suomen taloudessa menee nyt todella hyvin, mutta siitä huolimatta valtiontalous velkaantuu koko ajan lisää. Valtion velkataakka on jo 430 miljardia ja näillä näkymillä tulevakin budjetti uhkaa jäädä 17 miljardia alijäämäiseksi.

Valtiovarainministeriön tiukan linjan vastustajat ovat oikeassa siinä, ettei tieto ole kulkenut riittävän hyvin. Ei se näytä kovin hyvin kulkevan hallituspuolueiden sisälläkään. Samaan aikaan kun ruotsalaisten ryhmäpuheenjohtaja Eva Biaudet moittii Turun Sanomissa keväällä sovituista menokehyksistä poikkeamista, puolueen puheenjohtaja Ole Norrback liputtaa voimakkaasti lisäsäästöjen puolesta Hufvudstadsbladetissa.

Budjettia koskevan puhetulvan ohjautuminen menettelytapaa koskevalle linjalle ja tiedonkulun heikkouden valitteluun osoittaa, että pääministeri ja valtiovarainministeri ovat todellisuudessa vahvoilla. Ei ainakaan hallituksen piiristä uskoisi löytyvän ministeriä, joka yhä olisi valmis lisäämään Suomen syömävelkaa.

Milloin sitten valtion talous tasapainotettaisiin, ellei juuri nyt korkeasuhdanteen aikana. Velkataakan vähentäminen ei onnistu ainakaan sitten, kun talous ennemmin tai myöhemmin alkaa taas takkuilla. Valtiovarainministeriössä hyväksytty tavoite, jonka mukaan valtiontalous olisi saatava tasapainoon jo hyvässä etuajassa eli ensi vuonna, on kunnianhimoinen, mutta ei kuitenkaan mahdoton.

Se, mistä uudet leikkaukset tehdään ei silti ole helppo valinta. Todennäköistä on, että ensi viikon budjettiriihen jälkeen kunnat joutuvat toteamaan valtionapujensa supistuvan. Iso poru siitä nousee kuntien etujärjestön taholla, mutta vanha koeteltu leikkausperiaate lähtee siitä, että sieltä leikataan, missä rahaa on.

Pääministeri Lipponen lupasi torstain tiedotustilaisuudessaan, että työllisyyden parantaminen on edelleen hallituksen talouspolitiikan peruslähtökohta. Siinä ei ole ihmettelemistä. Hallituksen työllisyysohjelman toteuttaminen on vielä pahasti kesken.

Säästöjen lisääminen voi joutua ristiriitaan työllisyyden lisäämisen kanssa joillakin lohkoilla, mutta hallituksen on pidettävä kiinni linjastaan. Varsinkin linjasta, joka tähtää velkojen lyhentämiseen ja talouden tasapainottamiseen.

Lipponen sen paremmin kuin Niinistökään ei ole luvannut mitään täsmällistä tuloveronalen alentamisesta indeksitarkistuksen lisäksi. Selväksi on tehty, että lisäkevennykset verotuksessa riippuvat syksyn tulosopimuksesta. Maltillinen tulosopimus tietää verotuksen kevenemistä. Ulosmittaukseen huipentuva tupolinja olisi verotuksen kannalta huonoin vaihtoehto.