Pääkirjoitus 7.8.1997:
Koreat liennyttävät

Neuvottelut Koreoiden rauhansopimuksesta alkoivat New Yorkissa tiistaina optimistisissa tunnelmissa. Vasemmalta Yhdysvaltain ed ustaja Charles Kartman, Etelä-Korean Song Young Shik, Kiinan Chen Jian ja Pohjois-Korean Kim Gye Gwan.
Neuvottelut Koreoiden rauhansopimuksesta alkoivat New Yorkissa tiistaina optimistisissa tunnelmissa. Vasemmalta Yhdysvaltain ed ustaja Charles Kartman, Etelä-Korean Song Young Shik, Kiinan Chen Jian ja Pohjois-Korean Kim Gye Gwan.

Korean niemimaa on ollut maailman pahimpia ruutitynnyreitä, jonka räjähtämistä maailma on saanut pelätä vuosikymmeniä. Pohjois- ja Etelä-Korea ovat kyräilleet toisiaan maailman tiukimmin vartioidun rajan yli. Pyongyangia on ärsyttänyt erityisesti vahvojen yhdysvaltalaisjoukkojen oleskelu Etelä-Koreassa. Yhteydenpito yli rajan on ollut olematonta.

Tämän seurauksena Koreat ovat päässeet istuutumaan yhteiseen neuvottelupöytään vasta nyt, kun Korean sodan päättymisestä on kulunut 44 vuotta.

Tiistaina Yhdysvalloissa alkaneissa neuvotteluissa pyritään Koreoiden väliseen uuteen ja pysyvämpään rauhanratkaisuun, joka liennyttäisi kireän tilanteen niemimaalla. Onnistuessaan neuvottelut saattavat johtaa pysyvän rauhansopimuksen solmimiseen.

Tie neuvotteluihin ei ole ollut helppo. Esitys tuli alun perin Yhdysvalloilta ja Etelä-Korealta vuosi sitten. Ajatuksena oli koota neuvottelupöytään sodan pääosapuolet, molemmat Koreat, Kiina sekä YK:n lipun alla taistellut Yhdysvallat. Neuvotteluja on valmisteltu helmikuusta lähtien.

Pohjois-Korea on hangoitellut vastaan ankarasti. Maan johdon mielestä riittäisi, kun neuvottelut käytäisiin Yhdysvaltain ja Pohjois-Korean kesken. Etelä-Korea kun on pohjoisen osapuolen mielestä pelkkä Yhdysvaltain sätkynukke. Tämän kannan Pohjois-Korean valtuutettu esitti vielä neuvottelujen aattona. Loppujen lopuksi hän joutui kuitenkin perääntymään.

Lopullisen sysäyksen Pohjois-Korean osallistumiselle on antanut epäilemättä nälkä. Yksi maailman viimeisistä kommunistisista valtioista on joutunut taloudelliseen kriisiin, jota se ei enää yksin pysty ratkaisemaan. Ensin tulvien ja sitten kuivuuden tuhottua sadot maa tarvitsee kipeästi ulkopuolista talous- ja ruoka-apua. Sitä taas ei ole suuressa mittakaavassa saatavissa ilman suhteiden lämmittämistä ulkopuoliseen maailmaan, mikä puolestaan edellyttää Koreoiden välistä liennytystä.

Jonkin verran ruoka-apua Pohjois-Korea on jo saanut ja Yhdysvallat onkin korostanut, että ruoka-apu ja neuvottelut rauhansopimuksesta ovat täysin erillisiä asioita. Ei olisi kuitenkaan yllättävää, jos Yhdysvallat käyttäisi ruoka-apua kannustimena rauhanneuvottelujen onnistumiseksi.

Neuvottelujen ensimmäinen päivä ei kuitenkaan luvannut nopeaa edistymistä. Päämääränä on sopia aluksi helpoista asioista kuten varsinaisten rauhanneuvottelujen ajankohdasta, paikasta ja osallistumisen tasosta.

Mitään mullistavaa läpimurtoa tarkkailijat eivät meneillään olevalta kierrokselta odotakaan. Käynnisssähän ovat vasta neuvottelut neuvotteluista. Lopullisen sopimuksen hiominen saattaa viedä vuosiakin. Yhdysvalloilla ja Kiinalla on tässä pitkässä prosessissa keskeinen osuus. Onkin toivottavaa, että suurvallat käyttävät niitä ratkaisun avaimia, jotka Washingtonilla ja Pekingillä epäilemättä on hallussaan. On korkea aika purkaa ruutitynnyri Korean niemimaalla.