Pääkirjoitus 6.8. 1997
Kokoomus pääsi sopuun
presidentin valtaoikeuksista

Valtiosääntöuudistus on ollut kesän kestopuheenaihe. Keskustelu presidentin valtaoikeuksista on riepotellut varsinkin kokoomuksen sisäisiä rivejä. Vaikka erimielisyydet eivät ole olleet kovin merkittäviä, pientä nokittelua puolueen johtohenkilöiden kesken on nähty asian tiimoilta julkisuudessakin.

Kokoomuksen ministerien ja eduskuntaryhmän johdon yhteinen alustava kannanotto selkiyttää nyt kuitenkin puolueen tilannetta. Nikulan komitean esitysten rinnalle on saatu toinen merkittävä linjaus korkeimman päätöksenteon valtasuhteisiin.

Kokoomusjohdon yksimielisen näkemyksen mukaan vallan painopistettä olisi siirrettävä entistä enemmän presidentiltä hallitukselle ja eduskunnalle. Kokoomus menee siis vielä astetta pitemmälle kuin Nikulan komitea.

Merkittävintä kokoomuksen kannanotossa on, että puolue veisi presidentiltä määräysvallan EU-asioissa. Ulkopolitiikka ehdotetaan jaettavaksi perinteiseen ulkopolitiikkaan ja EU:n harjoitettavaan Suomen toimintaan. Tällöin perinteinen lohko eli ulkopoliittiset asiat, joihin Suomi itsenäisenä valtiona sitoutuu, jäisi tasavallan presidentin ehdottomaan määräysvaltaan, mutta EU-asioissa kapellimestarina toimisikin pääministeri.

Kun tiedetään, että EU on ulkopoliittisessa päätöksenteossa Suomellekin nykyään lähes yhtä tärkeä rintamalohko kuin Neuvostoliitto ennen EU-jäsenyyttä, kysymys ei olisi vähäisestä vallansiirrosta presidentiltä hallitukselle.

Nikulan komitea esittää perustuslakiin muotoilua, että ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhdessä valtioneuvoston kanssa, mikä on tulkittu kuitenkin siten, ettei juuri mikään muuttuisi nykyisestä käytännöstä. Hallituksen ja eduskunnan tiedonsaanti ehkä lisääntyisi, mutta presidentillä olisi viimeinen sana myös EU-politiikassa.

Puheenjohtaja Sauli Niinistö korostaa ennen kaikkea päätöksenteon selkeyden tärkeyttä. Hän viittaa tulkintaerimielisyyksiin muun muassa siitä, kuka johtaa puhetta EU:n huippukokouksessa Suomessa syksyllä 1999. Tämä on hyvä huomio.

Toisaalta asioiden kytkeytyessä nykyään yhä monimutkaisemmin toisiinsa tulkintaan joudutaan myös, mikä on EU:n piirissä tapahtuvaa ulkopolitiikkaa ja mikä muuta ulkopolitiikkaa. Kaikissa oloissa tarvitaan eri valtioelinten kesken sopuisaa yhteistyötä.

Kun kokoomus riisuisi presidentin valtaoikeuksia myös sisäpolitiikan osalta Nikulan komitean ehdotuksia enemmän, puolueen valtasuhteita koskevia linjauksia on pidettävä varsin rohkeina ja ennakkoluulottomina. Tiedetäänhän erittäin hyvin, että valtaosa kansasta on perinteisesti vahvan presidentin kannalla. Kokoomusta ei siis voi syyttää ainakaan populistisesta politiikasta.

Muiden puolueiden linjanvedot ovat vielä avoimia. Yksittäisten kannanottojen perusteella voidaan kuitenkin ounastella, että nykyinen presidenttipuolue tuskin liikkuu valtiosääntöuudistuksessa ainakaan Nikulan komiteaa pitemmälle. Tosin toisenlaisiakin kannanottoja on Sdp:n sisältä kuultu.

Sdp on oman presidenttinsä vanki. Ahtisaari on toistaiseksi ollut julkisissa lausunnoissaan pidättyväinen, mutta perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Ville Itälän toivomus siitä, että tasavallan presidentti tulisi parlamentaarisen valtiosääntöuudistuksen tueksi, tuskin ainakaan täysimääräisesti toteutuu.