Eriarvoisuutta
hoitolaitoksissa

Perinteisten hoitolaitosten kuten vanhainkotien, terveyskeskusten vuodeosastojen ja eri vammaisjärjestöjen palvelutalojen rinnalle on noussut runsaasti yksityisiä hoivakoteja. Miten asiakkaat edellämainittuihin paikkoihin valikoituvat, onkin mielenkiintoinen kysymys.

Nuorehko tyttäreni sairastui vuosia sitten MS-tautiin ja on nyt lähes liikuntakyvytön. Hän tarvitsee apua päivittäisissä toiminnoissa ympäri vuorokauden. Tytärtäni on hoidettu parin vuoden ajan terveyskeskuksen vuodeosastolla, jossa valtaosa potilaista on melko iäkkäitä ihmisiä ja hoitoympäristö päivästä toiseen samanlainen.

Halusimme tuoda vaihtelua tyttäreni elämään yrittämällä järjestää hänelle hetkeksi toisenlaisen, vähemmän laitosmaisen elinympäristön. Terveyskeskuksen henkilökunnasta kävi edustajia tutustumassa erääseen yksityiseen hoivakotiin. Paikka oli kauniisti sisustettu ja kodinomainen. Siellä oli myös muutama nuorehko asukas. Alustavissa keskusteluissa annettiin ymmärtää, että hoivakodilla on resursseja hoitaa tytärtäni. Sosiaaliviranomaiset antoivat kahden kuukauden maksusitoumuksen, ja niin toivonkipinä syttyi.

Olen luullut, että yksityisiin hoivakoteihin pääsee rahalla, mutta ainakaan tähän paikkaan ei päässyt. Pitää olla myös oikeaa rotua. Mustalaista sinne ei huolittu, vaikka maksupuoli oli kunnossa ja kyseessä oli määräaikainen hoitojakso.

Onneksi meillä vielä on näitä perinteisiä, yhteiskunnan ylläpitämiä hoitolaitoksia, sillä niissä ihmistä hoidetaan varallisuuteen, rotuun ja yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta.

Alinda Lindström