Työelämässä otetaan
ihmisestä kaikki irti

Täytyy ihmetellä Iikko B. Voipion viisaita ajatuksia (TS 29.7.). Korkeana virkamiehenä hänellä on tietenkin päällimmäisenä tavoitteena rahan säästäminen, mutta millä keinoin?

Se seikka, että meillä on suuri joukko ihmisiä työkyvyttömyyseläkkeellä on hätkähdyttävä asia. Näistä suuri osa on mielenterveydellisistä syistä.

Tätä ei ihmettele, kun tietää, mitä nykyinen työelämä on. Se on suorastaan helvetillistä. Yli 50-vuotiaan on monasti tuskallista roikkua tässä systeemissä, jossa ihmisestä otetaan kaikki irti. Vaikka ihminen on kuinka sinnikäs ja ahkera tahansa, hän väistämättä uupuu mahdottoman edessä.

Työpaikkojen ilmapiiriin ei kiinnitetä tarpeellista huomiota, epäpätevät ihmisvihaajat istuvat vuosikausia johtopaikoilla. Koska kenenkään paikka ei ole itsestään selvyys, niin tietoisuus siitä tekee ihmisistä entistä sikamaisempia toisiaan kohtaan. Viidakon lait vallitsevat.

En ole sairaanhoitaja, mutta olen ollut potilaana ja nähnyt millaista rääkkiä hoitoala on nykyään. Se on pöyristyttävää. Sääliksi käy Voipiota, joka on joutunut odottamaan jopa 15 minuuttia lääkärille pääsyä.

Uskon, että joutavanpäiväistä potilaiden makuuttamista ei ole ollut ainakaan kymmeneen vuoteen. Lääkärit ja hoitajat toimivat suorituskykynsä rajoilla. Sanoisin myös, että he parhaiten ymmärtävät ammatti-ihmisinä, miten sairaalaa tulisi johtaa. Heillä on siihen parempi asiantuntemus kuin jollakin kylmänkiskoisella virkaherralla. Kyllä potilaallakin on oikeus saada kunnon hoitoa verojensa vastineeksi.

Vanhat palomiehet pitäisi Voipion mukaan panna konttoritöihin. Istu ja pala! Tällainen lausahdus todistaa täydellistä niin palomiehen kuin konttoristinkin työn aliarvioimista.

Se, että yhteiskunta ei osaa tai halua hyödyntää jonkun yksilön jäljellä olevaa työkykyä, ei totisesti ole ihmisen oma vika. Teoriassa on erittäin helppoa siirrellä ihmisiä kuin nappuloita paikasta toiseen, mutta ei käytännössä.

Valtion pienipalkkainen virkamies