Suomi 1947 -kolumni
Veli Junttila:
Yrittäjätoiminta elpyy

Elinkeinoelämän elpymisestä eri puolilla maata kertoivat kesän 1947 runsaat messutapahtumat, Hämeenlinnassa, Lahdessa ja Kuopiossa sekä Varsinais-Suomessa mm. Turun Messut, Salon Messut ja Uudenkaupungin maatalousnäyttely.

Lehtemme uutisten mukaan Uusikaupunki keräsi sunnuntaina 20. heinäkuuta noin 15000 henkeä ja Salon messut sunnuntaina kaksi viikkoa myöhemmin noin 5000 henkeä. Turun Messuilla kävi avajaispäivänä 10. elokuuta noin 6000 vierasta ja yhteensä kävijöitä oli yli 40000.

Turun Messut VPK:n talolla kesti runsaan viikon. Messujen päätehtävä oli turkulaisen teollisuuden ja liike-elämän esittely. Tähän tarkoitukseen VPK oli liian ahdas, osastot jäivät pieniksi ja myös portaikkotiloja oli käytössä. Näyttelyosastoja oli 80 ja niillä tiloja yhteensä 500 neliömetriä. Tunnuksena oli Yrittäjätoiminta elpyy. Salon messuilla vastaavana tunnuksena oli Teollisuus ja kauppa elpyvät.

Turun Messuilla nähtiin sellaisia erikoisuuksia kuin Asa Radion osaston osciloskooppi, jossa yleisökin voi nähdä oman äänensä. Esittelyssä oli myös keskusradio.

Wiklundin osaston erikoisuutena olivat lennokit, Kutomo Punomo Oy esitteli käynnissä olevaa sukkanauhakonetta ja Arvo Koski Oy upeita kenkiä - tosin samalla ilmoittaen, että niitä ei vielä saa osaa kaupasta.

Asusteliike Ruoho esitteli kesähelteelläkin kiinnostavia komeita karvalakkeja ja Auran Konepajan osastolla oli mm. käsimankeli.

Avajaisissa yleisö sai katsella suurta jääkimpaletta. Sen sisälle oli pakastettu lohi, jonka odotettiin näyttäytyvän jään sulattua.

Turun messuilla oli myös mannekiiniesitys, jossa herättivät huomiota kotimaisesta sloquesta ja silkkisorsetista valmistetut upeat iltapuvut.

Turkiksista herättivät huomiota platinakettuviitta ja värjätystä punaketusta valmistettu viitta. Esittelyssä oli myös täysin uudesta kotimaisesta kankaasta valmistettuja kävelypukuja ja leninkejä.

Messujen aikaan Suomen kemikalikauppiaat olivat koolla Turussa. Kauppiaat kertoivat, että yhä useammat suomalaiset naiset ovat ryhtyneet sodan jälkeen käyttämään kosmeettisia apuneuvoja, mutta puutetta on sekä kaunistusaineista että käyttäjien taidoista. Ulkomailta ei ollut saatu raaka-aineita yhtä amerikkalaista lakkalähetystä lukuunottamatta. Naisten oli tyydyttävä kotimaiseen huulipunaan, jota edes kauppiaat eivät väittäneet kestäväksi.

Suomessa suunniteltiin ranskalaisen huulipunan valmistusta, mutta toistaiseksi tuotteelle ei saatu koteloita, koska sotakorvausteollisuuden tarpeet olivat etusijalla.

Miesten osalta tilanne oli parempi. Partasaippuaa oli juuri saatu korttijakeluun. Samoin huutava kampapula oli helpottumassa tuonnin alettua Tanskasta. Hiusvesiä, partavesiä ja parranajoteriä oli jo riittävästi myynnissä.

Hammasharjoista oli vielä pulaa, vaikka tuonti Tanskasta oli alkanut. Kotimaisia puuvartisia harjojakaan ei ollut myynnissä riittävästi.

Teollisuudella oli vielä monenlaisia pullonkauloja, niinkuin pullopula panimoilla. Juomista oli kesäkuumalla kova kysyntä, mutta panimot voivat toimittaa niitä vain siinä määrin, kun tilaajilta saatiin tyhjiä pulloja. Juomapula paheni jatkuvasti, sillä tehtaat keskittyivät toistaiseksi vain lääkepullojen valmistukseen.

Raaka-aineita saatiin tyydyttävästi, mallasta riitti, samoin esansseja ja wichy-suoloja. Pilsnerin riittävyyttä lisäsi se, että vahvuutta oli laskettu neljästä kahteen prosenttiin.

Juomien hinnankorotukset oli kielletty, joten teollisuus oli vakavissa vaikeuksissa, noin aikoina oli jo kahdeksan panimoa lopettanut toimintansa.

Ongelmia aiheutti myös työvoimapula, samoin automiesten korpilakko, joka oli estänyt suuremmat kuljetukset.

Erikoinen ajan ilmiö oli kalan ylitarjonta. Elokuussa 1947 nälkää ja puutetta kärsivässä maassa oli noin neljä miljoonaa kiloa kelvollista kevätsilakkaa, jota ei saatu kaupaksi. Tukkiliikkeet hieroivat tästä erästä kauppoja Saksan amerikkalaisten miehitysviranomaisten kanssa.

Syynä oli lihan hinnan vapauttaminen säännöstelystä. Kansa oli kurkkua myöten täynnä kalaa ja pani rahansa lihaan vaikka se oli kalliimpaa. Kuluttajat halusivat myös ostaa laatuluokitukseltaan parasta lihaa eli rasvaisinta lihaa.

Kirjoittaja Veli Junttila on Turun Sanomien toimittaja.