Jakaantuuko Eurooppa

Kaikilla meillä on käsitys. Se voi olla usko, luulo tai tieto, mutta se on omamme ja siksi parempi. Tosiasioillekin tahtoo käydä huonosti, kun ne sattuvat olemaan omien mielipiteittemme vastaisia.

Politiikassa pitää profiloitua. Ihmisiä näivertävän pelon tai uhan torjunta puree kansaan paremmin kuin utopian kauppaaminen asioiden vastuullisesta hoitamisesta puhumattakaan.

Argumentteja pitää kuitenkin olla uskottavuuden vahvistamiseksi.

Suomessa on Emu-keskustelun yhteydessä pidetty yhtenä keskeisenä ongelmana epäsymmetristä shokkia, joka voisi viedä esimerkiksi halvan dollarin ja kalliin euron olosuhteissa kilpailukyvyn Suomen metsäteollisuudelta. Tämän hetkinen huippuvahva dollari ei ole kääntänyt kantoja.

Rintamalinjat kulkevat Emuun suhtautumisessa samoista paikoista: Paavo Väyrynen kiirehti Kepun Emu-vastaista kantaa samana päivänä kun Erkki Tuomioja vahvisti kielteisyyttään liian heikon euron vuoksi. Tuomiojan argumentointi oli taloudellista, Väyrysen poliittista, molemmilla asenteellista.

Aseenteellisista syistä, veikkaan niin, oli valtiovarainministeriöllä suuri into tulla julkisuuteen liian varhain tiedolla, että Suomi on täyttänyt jo viime vuonna Emu-kriteerit. Nyt ovat monet päässeet leukailemaan vanhalla jutulla emävalheesta ja tilastosta. Asian asiallisen käsittelyn kannalta tällä ei ole mitään merkitystä.

Suomi on Lipposen hallituksen aikana siirtynyt Tuomiojankin mukaan selviytymisuralle ja taloutemme on suorituskykyinen. Sitä muutoin viime kädessä Emu-kriteeritkin kirjoitettiin tarkoittamaan. Viimeisillä kymmenyksillä, olivat ne 2.6 tai 3.2 prosenttia, ei ole asiallista taloudellista merkitystä. Kehityksen suunnalla sen sijaan on.

Kymmenykset kuitenkin ratkaisevat kahdella keskeisimmällä päätöksentekotasolla: Saksassa ja markkinoilla.

Markkinoiden keltainen kortti on jo heilahtanut dollaria ja puntaa vahvistaen.

Emu tarvitsee Saksaa, mutta haluaako Saksa Emua. Kun vahva ecukaan ei saksalaisille maistunut, mitenkä myydä tätä heikkoa euroa. Bundesbankin perustuslakituomioistuimen ei ole vaikeaa löytää asiallisia kymmenyksiin perustuvia syitä evätä Emu.

Tähän asti on uskottu, että liittokansleri Kohl voi vääntää Saksan Emu-uralle.

Mutta pystyykö hän siihen?

Onko hänellä voimaa viedä läpi Emu ja voittaa vaalit samana vuotena?

Voivatko saksalaiset sosiaalidemokraatit vastustaa kiusausta vastustaa Emua ja kerätä kannatusta?

Avautuuko Saksassa tie avoimeen kansallismielisyyteen vaalitaktisista syistä?

Tämä kauhuskenaario on liian lähellä. Sitä minä pelkään, että Eurooppa jakaantuu. Pelkään, että kansallismielisyys tulee ja sulkee eurooppalaisen yhteyden, yhteisen rahan mahdollisuuden taas kerran.

Pienen Suomen etujen mukaista on toimia syvenevän yhteistyön puolesta kansallismielisyyttä vastaan tulee sitä sitten idästä, lännestä tai takametsistämme.

Minullakin on asenne, usko ja luja luottamus: Yhteisen valuutan aikaansaaminen on ainutkertainen mahdollisuus turvallisempaan tulevaisuuteen. Suomi on tässäkin asiassa kokoaan monin kerroin merkittävämpi tekijä EU:ssa.

Kirjoittaja on naantalilainen diplomi-insinööri, joka toimii Imatran Voiman kehitysjohtajana (sd).