Pääkirjoitus 2.8.1997:
Monopoli murrettava hallitusti

Alkon pääjohtaja Ilkka Suominen on kypsynyt johtamansa alkoholinmyynnin monopolin purkamiseen. Suomen olisikin jokseenkin toivotonta pyristellä Euroopan unionin valtavirtaa vastaan ja varsinkin tilanteessa, joka syntyy vuonna 2004 turistien tuliaisviinojen määrän vapautuessa käytännöllisesti katsoen kokonaan.

Sosiaali- ja terveysministeriö on EU-paineissa kehitellyt suomalaista alkoholijärjestelmää suuntaan, jossa vähittäismyynti erotettaisiin valmistuksesta, mutta vähittäismyyntimonopoli säilytettäisiin. Suomisen lähtökohta on toinen. Hän säilyttäisi konsernin kokonaisena mutta luopuisi myyntimonopolista.

Suomisen malliin sisältyy lisensioituja alkoholin myyjiä Alkon omien myymälöiden rinnalla. Lisenssien myöntämistahdilla voitaisiin jonkin verran myös säännellä myynnin vapautumista asteittaiseksi.

Suominen on varmasti oikeassa siinä, ettei Suomessa kannata taistella monopolin puolesta, kun antautumisen todennäköisyys kuitenkin jo on näköpiirissä. On viisaampaa säilyttää mahdollisuus noudattaa itse laadittua aikataulua kuin tehdä pakkopäätöksiä vasta nurkkaan ahdistettuna.

Suomen kansallisella alkoholipolitiikalla on ollut vankat perusteensa. Sen jatkaminen perinteisissä muodoissaan ei ole mahdollista EU:n oloissa, joissa koko alkoholipolitiikka on vain osa maatalouspolitiikkaa.

Ruotsi joutuu läpikäymään täsmälleen saman uudistusprosessin kuin Suomikin kansallisen alkoholipolitiikan murentuessa EU:n taholta tulevien paineiden puristuksessa.

Alkoholin saatavuuden helpottuminen on vapaassa maassa periaatteessa myönteinen asia. Totta kuitenkin on, etteivät monopolin murtumisen seuraukset kaikilta osiltaan ole tervetulleita. Kun alkoholin hinta myös halpenee käytännössä lähelle muiden EU-maiden tasoa, olisi outoa, jos kulutus ei kasvaisi.

Terveydelliset ja sosiaaliset haitat kasvavat entisestään. Näillä näkymillä kestää vielä vuosikymmeniä ennen kuin Suomessa saavutetaan perinteisten viinikulttuurimaiden nykyinen suuntaus, joka vie kulutuksen vähenemiseen.

Viinan hinnan halpenemisella on toki puolensa, mutta ihmisten kokonaistaloudessa sillä tuskin on kovin suurta merkitystä. Valtio on tottunut ottamaan joka tapauksessa omansa ja sen, minkä se viinarintamalla menettää, se ottaa ihmisilta muina veroina.

Alkoholin korkea hinta ja rajoitettu saatavuus ovat yksi salakuljetuksen ja siitä sikiävän muun rikollisuuden perussyitä. Nämä haitat yhteiskunnassa vähenevät, mutta eivät silti poistu kokonaan. Aina jostakin maasta saa pirtua halvemmalla kuin kotimaasta.

Osa Alkon keskeisestä myymäläverkosta tulee aina pitämään pintansa kilpailussa. Parhaatkin marketit kykenevät pitämään yllä vain vaatimatonta valikoimaa Alkon hyllyihin verrattuna.

Suomisen ehdotus lisensioidusta myynnistä merkitsee käytännössä alkoholin pääsyä vain valikoituihin kauppoihin. Se saattaa olla parempi vaihtoehto kuin viinan tai viinien saaminen vähäisimmästäkin kyläkaupasta.