Kakkospääkirjoitus 2.8.1997:
Valtioliitto hataralla pohjalla

Jo silloin kun Venäjän presidentti Boris Jeltsin ja hänen valkovenäläinen virkaveljensä Aleksadr Lukashenko viime talvena suurieleisesti solmivat löyhän valtioliiton maittensa välille, oli nähtävissä, ettei tämä liitto pitkään pysy hengissä eikä toimintakykyisenä.

Nyt Valko-Venäjän ja Moskovan välit ovat jo kiristyneet sellaiselle asteelle, että Lukashenkon on ollut pakko peruuttaa suunnittelemansa vierailu Venäjän Kaliningradiin.

Vaikka Venäjäkin vasta ottaa demokratian ensi askeleita ja kehittää ihmisoikeuskäytäntöjään, se on kuitenkin huimasti edellä Valko-Venäjästä, jossa vallitsee Lukashenkon takapajuinen diktatuuri.

Välirikon asteelle edennyt maiden välinen kriisi johtuu Lukashenkon poliisien toimista venäläisiä televisiotoimittajia kohtaan. Nämä vangittiin vakoojina. Valko-Venäjällä ei ole totuttu muuhun kuin tiukasti valtiojohtoiseen tiedonvälitykseen ja ulkomaalaisiin toimittajiin, näköjään myös valtioliittokumppanista tuleviin tiedonvälittäjiin, suhtaudutaan penseästi tai suorastaan vihamielisesti.

Presidentti Jeltsin on ankarin sanakääntein arvostellut Valko-Venäjän viranomaisten toimia. Hänen sanotaan myös uhanneen harkita kokonaan uudestaan maitten välistä liittosopimusta.

Jeltsinin olisi jo ajat sitten pitänyt nähdä, ettei Lukashenkosta ole kelvolliseksi liittolaiseksi. Naton työntyminen itään on kuitenkin pakottanut Venäjän vahvistamaan läntistä rajaansa ja liittokumppaniksi on kelvannut tässä tilanteessa Lukashenkon kaltainen diktaattorikin.

Kremlin turvallisuuspoliittiset tarpeet eivät kuitenkaan ole niin suuria, ettei arveluttavaa kumppanuutta voitaisi sanoa irti. Venäjän ulkoiselle kuvalle olisi pelkästään etua, jos suhde Valko-Venäjän itsevaltaiseen presidenttiin katkaistaisiin. Se, jos mikä vahvistaisi Venäjän pyrkimyksiä ihmisoikeuksien kunnioittamisessa.