Jaakolan Patsaspuisto
tekee oikeutta taitelijalle

Lähdin Loimaalle Alpo Jaakolan muistonäyttelyyn suurin odotuksin. En pettynyt. On mahtava tunne astella maaperällä, jossa arvostettu taiteilija on elänyt ja luonut, varsinkin nyt kun mahtaja on siirtynyt maanylisiin.

Toivottavasti Loimaa ymmärtää, miten suuri kulttuuriaarre sillä on vaalittavanaan. Jos kahden paikan, Patsaspuiston ja Torkvillen ateljeekodin ylläpito on liian raskasta, Patsaspuisto taiteilijan hautoineen saattaisi yksinkin olla riittävä. Sinne voisi siirtää Torkvillesta veistokset ja siinä tai sen läheisyydessä riittänee tilaa näyttelyhallille.

Torkvillen muistonäyttelystä minulla on hiukan kritiikkiä lausuttavana. Viitoitus päätieltä Torkvilleen oli erinomainen kehno. Talon ympäristössä oli tyhjiä olutpulloja - epämiellyttävää.

No, nuo nyt ovat pikkujuttuja, mutta sitä en ymmärtänyt alkuunkaan, että muistonäyttelyn yhteydessä ja Jaakolan töiden seassa oli mosambikilaisen taiteen esittely. Kun mitään opastusta tai teosluetteloa ei ollut, oli vaikeaa aluksi aina tajuta, oliko kyse täällä tai päiväntasaajan tienoilla syntyneestä työstä. Jos tarkoitus oli näyttää, miten luova taide on universaalia eli sama syntyykö se Loimaan shamaanin vai jonkun murjaanin aivoista, tarkoitus todella täyttyi.

Teuvo H. Huotari
tuomari