Joukkoliikenne
murroksessa

Turku valmistautuu pikku hiljaa päättämään joukkoliikenteen tavoitteistaan ja liikennelaitoksen tulevaisuudesta. Tähänastisista kannanotoista on luettavissa, että kaupungin liikennelaitos haluttaisiin jatkossa hoitamaan koululais- ja vanhuskuljetusten kaltaisia kaupungin sisäisiä palveluja. Liikennelaitoksen reviiriin kuuluisivat näiden kaavailujen mukaan myös Kakskerran ja Hirvensalon tapaiset kannattamattomat bussireitit.

Totta kai liikennelaitoksen myyminen tai lakkauttaminen on kova paikka. Sitä paitsi kaupungin oman yhtiön liikennettä ei ole pakko kilpailuttaa. Kysymys on kuitenkin siitä, että liikennelaitos ei mm. työaikajärjestelyjensä takia pysty tuottamaan liikennepalveluja markkinahintaan. Eikö vanhuskuljetukset ja Kakskerran reitti pitäisi silloin antaa kilpailuttamalla liikennöitsijöille, jotka pystyvät tarjoamaan hyvää palvelua edullisimmin?

Liikennelaitoksen talouslaskelmien olisi jo aikoja sitten pitänyt toimia hälytyskellona, mutta heräämistä tehottomuusongelman tajuamiseen ei meillä ole tapahtunut. Parin vuoden takainen linjan 99 kilpailuttamisprosessi on tästä hyvä esimerkki. Silloin kaupungin keskushallinto nosti prosessin omaa joukkoliikenteen johtokuntaa vastaan kilpailuneuvostossa - ja hävisi. Farssimaisia piirteitä löytyy tuosta prosessista vaikka kuinka paljon, mutta olkoon.

Liikennelaitoksen asema on poliittisesti kuuma peruna, mutta joukkoliikenteen kannalta paljon isompi asia on bussiliikenteen markkinaosuuden säilyttäminen ja kasvattaminen.

Kaupunginvaltuusto on pitänyt matkustajamäärien nostamista liikennepoliittisena tavoitteena jo pitkään. Myös ne päätökset, joihin budjetilla voidaan vaikuttaa, ovat säännöllisesti tähdänneet tariffitason säilyttämiseen viime vuosina. Kun menoja on kaikkialla supistettu, vuorovälejä on jouduttu harventamaan, mikä on näkynyt palvelutason heikkenemisenä. Kaiken kaikkiaan punakynä on kuitenkin raapaissut Turun joukkoliikennejärjestelmää melko maltillisesti.

Joukkoliikenteen lautakunnan tehtävänä on huolehtia bussiliikenteen johdonmukaisuudesta. Tehtävää auttamaan on valmistunut konsultti Matti Lahdenrannan laatima Turun kaupungin joukkoliikennepoliittinen ohjelma vuosille 1997-2005. Selvityksestä löytyy selvät pelisäännöt kaupungin rahankäytölle, kilpailuttamiselle, joukkoliikenteen palvelutasolle, palvelulinjastolle, taksapolitiikalle, seutuliikenteelle ja ympäristökuormituksen vähentämiselle. Lisäksi siinä arvioidaan joukkoliikenteen kysyntää. Lahdenranta esittää, että 53,6 miljoonan markan subventiosumma sidotaan nykytasoon vuoteen 2005 saakka.

Kilpailuttamisen arvioidaan laskevan kaupungin liikennöitsijöille maksamia vuosikorvauksia 15 prosentilla. Toimiva joukkoliikenne on kaupungin liikennejärjestelmän kulmakiviä. Pelkistettynä kysymys on Turun kannalta siitä, haluammeko Turkuun kestävän kehityksen mukaisen liikennejärjestelmän. Lahdenrannan selvitys antaa hyvän lähtökohdan kilpailuttamisen läpiviemiselle.

Turun kaupungin vahvuuksiin tulee kuulua hyvä joukkoliikennejärjestelmä. Tällaisen järjestelmän kehittäminen vaatii tuekseen tutkimustietoa Turun ja Turun seudun asukkaiden asenteista ja odotuksista liikennejärjestelmää kohtaan. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla tehdyissä tutkimuksissa on todettu, että päällimmäiset syyt oman auton käyttöön ovat joukkoliikenneyhteyksien puutteellisuus sekä auton nopeus ja mukavuus. Silti autoilijoista peräti kaksi kolmesta sanoi voivansa ajatella siirtymistä joukkoliikenteen käyttäjäksi. Edellytyksinä ovat joukkoliikenneyhteyksien paraneminen, nopeutuminen ja halventuminen.

Olen täysin vakuttunut siitä, että ilman tällaista selvitystä meidän on vaikea saada Turun seudun joukkoliikennettä kestävän kehityksen edellyttämään kuntoon. Muualla Suomessa on edelleen käsitys, että Turku hallitsee joukkoliikenteen. Meidän tulee panostaa tähän edelleen ja uskoa osaamiseemme lopulta itsekin.

Kirjoittaja on Turun kaupunginvaltuuston ensimmäinen varapuheenjohtaja (kok).