Pääkirjoitus 31.7.1997:
Rakentamisen miljardit
arveluttava säästökohde

Rakennusala itse ei näe ylikuumenemisen merkkejä, vaikka valtiovarainministeriö niitä jo näkeekin.
Rakennusala itse ei näe ylikuumenemisen merkkejä, vaikka valtiovarainministeriö niitä jo näkeekin.

Siinä ei ole mitään uutta ja erikoista, että valtiovarainministeriö on joutunut budjetinteon tässä vaiheessa usean muun ministeriön kanssa hankaukseen budjettikehyksen noudattamisesta, määrärahojen leikkaamisesta ja uusista säästöistä. Suurin ja näyttävin kiista on syntynyt valtiovarainministeriön ajamasta rakentamiseen tarkoitettujen määrärahojen usean miljardin markan leikkauksesta.

Poliittista ja taloudellista vääntöä on syntynyt rakennusalan ylikuumenemisuhasta. Viisaita ajatuksia esitetään nyt valtiovarainministeriöstä ja rakennusteollisuuden taholta. Ajatukset menevät ristiin. Siinä, missä ministeriö näkee ylikuumenemisen merkkejä ja määrärahojen leikkaamisen tarvetta, rakennusala sanoo näkevänsä valtion taholla haluja vetää matto terveelle kasvu-uralle päässeen asuntotuotannon alta.

Ongelma on lähes ikuinen. Suomessa ei ole oikein koskaan päästy yksimielisyyteen siitä, milloin pitäisi säästää ja leikata, milloin taas satsata ja panostaa. Yhden ja saman budjetin puitteisiin nämä toimet eivät mahdu.

Vapaarahoitteista asuntotuotantoa ei ole käynnistynyt suuressa mitassa. Vain pääkaupunkiseudulla ja joissakin kasvukeskuksissa on päästy hyvään alkuun. Jos valtio nyt leikkaa miljardeja uudisrakentamisesta ja rapistuneiden lähiöiden korjausavustuksista, uhkaa rakennusteollisuutta paha takaisku juuri kun työllisyyttäkin selvästi kohentanut virkistyminen on päässyt alkuun.

Valtiovarainministeriön arvio ylikuumenemisen uhasta perustuu sinänsä oikeaan tietoon urakkahintojen noususta. Koko maan tasolla nousu on kuitenkin toistaiseksi ollut vähäistä ja rakennusteollisuuden mielestä se johtuu pääasiassa siitä, että ala ei ole syvän laman jälkeen rohjennut lisätä kapasiteettiaan nopeasti kysynnän vaatimalle tasolle.

Budjetin valmistelun jatkoa ajatellen molemmat eivät voi olla oikeassa. Valtiovarainministeri Sauli Niinistö on ainakin toistaiseksi liputtanut leikkausten puolesta.

Totta on, että Suomessa on vielä runsaasti tyhjillään olevia toimisto- ja teollisuusrakennuksia laman jäljiltä. Niiden rakentamiseen ei ole suurta tarvetta ennen kuin Arsenalin varastot on saatu kaupaksi ja käyttöön.

Kunnissa eletään lisäleikkausten pelossa. Yhteisöveron tuoton huomattava piikki tänä vuonna on rohkaissut valtiovarainministeriötä puuttumaan valtionosuuksien indeksitarkistuksiin säästöjen lisäämiseksi. Se voi olla juuri nyt paikallaan monen kunnan kohdalla, mutta pitkän päälle se voi johtaa kunnallistalouden suuriin vaikeuksiin.

Valtiovarainministeriön pyrkimykset leikkauksiin kautta linjan ovat sinänsä ymmärrettäviä. Julkisen talouden alijäämä ei ole vielä edes Emu-kuntoisuuden tasolla, vaikka niin on uskottu. Lisäksi jostakin on saatava rahoitus jo luvatuille veronkevennyksille ja niille lisäkevennyksille, joita kenties syksyn tupopöytään käytäessä tulosovun syntymiseksi tarvitaan.