Pääkirjoitus 30.7. 1997:
Laaja kritiikki Naturasta johtamassa supistuksiin

Ympäristöministeri Pekka Haavisto ja hänen ministeriönsä koko luonnonsuojeluorganisaatio ovat vihdoin tekemässä oikeansuuntaisia johtopäätöksiä Natura 2000-ohjelmaa vastaan esitetystä valtaisasta kritiikistä ja muistutusten tulvasta. Ennen kuin Natura tulee lopulliseen käsittelyyn valtioneuvostossa sitä karsitaan ainakin yksityisten maiden osalta.

Yleisessä kritiikissä on perustellusti ihmetelty, miksi Suomessa pitää saattaa suojelun piiriin suhteellisesti paljon suuremmat alueet kuin muissa EU-maissa. Kun kunnon vastauksia ei asiaa valmistelleelta virkakunnalta ole saatu, on koko ohjelma leimautunut suuressa hiljaisuudessa laadituksi yltiöympäristönsuojelulliseksi salahankkeeksi.

Ministeri Haavistokin myöntää virheitä tehdyn varsinkin asiasta tiedottamisessa. Haavisto surkuttelee, ettei Naturaa ole mielletty kotimaiseksi luonnonsuojeluohjelmaksi, jossa maat ja luonnonsuojeluarvot jäävät Suomeen ja suomalaisten käytettäviksi.

Tosiasia kuitenkin on, että Natura-ohjelmalla on ylikansallisia piirteitä ja se pyrkii suojelemaan ensisijaisesti sellaisia alueita ja sellaista luontoa, jotka ovat Euroopan unionin eli Brysselin näkökulmasta tärkeitä. Ohjelman taustalla oleva luontodirektiivi on laadittu nimenomaan Brysselissä.

Nyt on jo selvää, että Suomen ympäristöministeriö yritti direktiivin innoittamana haukata liian suuren palan suomalaisesta luonnosta, maista ja vesialueista, holhotun suojelun piiriin.

Yhtä selvää on, ettei ohjelmaa tarvitse karsia siellä, missä se koskee valtion maita ja jo suojelun piirissä olevia alueita.

Tarkistamisen tarvetta on erityisesti yksityisten mailla. Karvialaiset maanviljelijät, jotka ovat menneet syömälakkoon kiinnittääkseen julkisen vallan huomiota yksityisten kansalaisten elinkeinolle Naturasta koituviin haittoihin, puolustavat oikeutetusti omaa etuaan.

Ennen innokkaimmat luonnonsuojelijat kärsivät nälkää ja sitoivat itsensä raivauskoneiden telaketjuihin. Nyt maanomistajat käyttävät samanlaisia keinoja päinvastaisessa tarkoituksessa.

Viljelijäperheiden toimeentulomahdollisuuksien vieminen ei tietenkään voi kuulua minkäänlaisen direktiivin sisältöön. Kysymys on vain siitä, että jotkut alueelliset ympäristökeskukset ovat olleet harkitsemattomia ja kenties liian innokkaita suojelualueiden rajoja piirrellessään.

Järjenvastaista on myös kasata Natura-ohjelmalla esteitä muille tärkeille yhteiskunnallisille hankkeille. Sellaisille kuin esimerkiksi Turun lentoaseman kehittämiselle.

Vaikka ympäristöministeriössä nyt otetaankin lusikka kauniiseen käteen ja piirrellään syksyn mittaan muistutusten pohjalta uusia rajoja suojelualueille, on ilmassa kuitenkin suuren poliittisen kiistan merkkejä, jotka todennäköisesti aiheuttavat ankaraa vääntöä hallituksessa päätöksenteon hetken lähestyessä.