Kakkospääkirjoitus 30.7.1997:
Suomen nolo tilastointivirhe

Suomi ehti jo moneen kertaan kansainvälisilläkin foorumeilla rehvastella maana, joka täytti Emu-kriteerit jo viime vuonna. Nyt on kuitenkin paljastunut, että julkisen sektorin alijäämä nousi viime vuonna yli sallitun kolmen prosentin bruttokansantuotteesta.

Emu-ehtojen mallioppilaana esiintyneelle maalle tilastoinnin virhearvio on nolo tapaus, joskaan sen merkitystä ei silti pidä liioitella, koska tänä vuonna julkisen sektorin vaje putoaa joka tapauksessa reilusti vaaditun rajan alle, ilmeisesti jopa 1,4 prosenttiin bruttokansantuotteesta.

Koska tämäntapainen tilastointi koostuu hyvin monista osista, myöskään Tilastokeskuksen väkeä ei pidä tapahtuneesta ristiinnaulita. Arvio on aina arvio. Ennakkotiedon antohetkellä julkisyhteisöjen eli valtion, kuntien, kuntayhtymien, työeläkerahastojen ja muiden sosiaaliturvarahastojen luotonantosummat eivät olleet vielä selvillä.

Noloksi tapauksen tekee kuitenkin se, että epävarman tiedon pohjalta ruvettiin paukuttelemaan henkseleitä maailmalla. Ikävää oli myös, että tieto tilastointiharhasta tuli suomalaisille arvovaltaisen kansainvälisen talouslehden Financial Timesin kautta. Vaikka valtiovarainministeriön virkamiehet olivat kertoneet uudet alijäämätiedot jo pari viikkoa sitten EU:n rahakomiteassa, heillä ei ollut kanttia paljastaa totuutta suomalaisille tiedotusvälineille.

Suomen talouslukujen tilastoinnissa tapahtunut virhearvio oli ilmeisen tahaton. Sen sijaan voi perustellusti kysyä, miten luotettavia monien muiden maiden Emu-kriteerejä koskevat tiedot ylipäätään ovat. Varmaan muillakin kuin Suomella on taipumus arvioida lukuja yläkanttiin.

Oleellista joka tapauksessa talous- ja rahaliiton tulevaisuuden kannalta on, että Emu-kriteereistä pidetään kiinni. Jos niistä ruvetaan lipsumaan, hankkeen alkuperäinen tarkoitus kääntyy irvikuvakseen. Ei nimittäin ole mitään järkeä synnyttää heikkoa euroa, yhteistä eurooppalaista valuuttaa, joka ei kestäisi kovan arjen paineita.