Kiire ajanut työyhteisöt kriisiin

Ympärillämme yhteiskunta muuttuu ja kehittyy. Työtä tehdään kovemmin ja kovemmin kiireellä. Tulos on tärkeää, ei väliä millä keinoin. Työyhteisö hakee tuloksen sankareita. Kiire monilla työpaikoilla on sivuttanut ihmisen henkisen tasapainon. Tulos tai ulos on mentaliteetti.

Työyhteisö hakee myös syntipukkeja tai epäonnistuneita. Varsinkin yhteiskunnan ja valtion sekä kuntien työmailla epäonnistuja pyritään erottamaan. Puutteellinen sosiaalinen vuorovaikutus lisää epäonnistumisen tai syntipukiksi tulemista.

Miksi työyhteisö ei toimi keskustelemalla? Miksi ei ymmärretä että on erilaisia ihmisiä? Suomalainen työyhteisö on tasapainoton. Vahva kiusaa heikkoa. Viime vuosina peruskoulussa oppilaiden kiusaamistilanteista tovereiden kanssa on paljon puhuttu. Miksi ei puhuta työyhteisön kriisistä?

Tänään jos haet vaikka makeistehtaalle töihin, on sinut testattava kokonaan. Miksi? Sinulla on oltava nuori, avioton, korkeatasoinen koulutus,kehosi ei saa olla allergeeninen ja fysiikkasi on oltava rambomainen. Miksi? Testaajat unohtavat luovuuden, uskollisuuden, ahkeruuden ja yksilön oman vastuun.

Nykyisin ei enää edetä juoksupojasta johtajaksi. Koulutus testeineen on tänään yliampuvaa. Työyhteisömme panostaa älyyn tänään. Tulevaisuuden Suomen työpaikoilla on panostettava yhteistyöhön, luovuuteen ja ahkeruuteen.

Jatkuvasti lehtien palstoilla on erilaisia erottamisprojekteja. Esim. Loimaan kaupunginjohtaja. Siinäkin on kyse vain yhteistyökyvyttömyydestä. Kuntalaiset ihmettelevät, mitä oikein tapahtuu. Uskoisin että kuntalaisetkin ovat sitä mieltä, että koko kunnanjohto olisi laitettava yhteistyöterapiaan, jossa kaikki vanhat arvot kaadetaan ja se perusasia, kunnan ihmisten hyvinvointi on tavoite. Valta ei ole tavoite.

Junan alle jäänyt