Verkkoja ei tarvitse
merkitä valoilla

Kalastuslain perusteella kalapyydykset on varustettava selvillä merkeillä, jos ne voivat häiritä veneellä liikkumista tai muuta vesistön luvallista käyttöä. Kalastusasetuksen mukaan selvänä merkkinä pidetään vähintään puolitoista metriä vedenpinnasta nousevaan salkoon kiinnitettyä neliönmuotoista, vähintään 30 senttimetriä korkeaa ja leveää lippua. Verkon ollessa pinnassa tai pinnan läheisyydessä merkkisalon ulommassa päässä tulee olla kuitenkin kaksi päällekkäistä lippua. Pyydyksen suunta täytyy myös ilmoittaa tarpeen mukaan yhdellä tai useammalla selvästi erottuvalla merkillä.

Maalaisjärjen käyttö on sallittua pohdittaessa sitä, milloin pyydys voi häiritä veneellä liikkumista tai muuta vesistön luvallista käyttöä. Pykälän lopulliset tulkinnat tekee riitatapauksissa oikeuslaitos. Selvästi erottuvan merkin käyttäjällä on lainsäädäntö puolellaan vahinkotapauksissa.

Kalastuslakia vuosien varrella korjailtaessa on vuodelta 1954 peräisin oleva asetus kalanpyydyksissä käytettävistä valomerkeistä pidetty edelleen voimassa. Asetus ei suinkaan velvoita valomerkkien käyttöön vaan antaa ohjeet siitä, kuinka merkintä tulee tarvittaessa tehdä. Asetuksen mukaan verkon ulkopää merkitään violettia valoa näyttävällä lyhdyllä. Jos pyydyksen alkupään sijainnista voi syntyä epätietoisuutta, osoitetaan se valkoista valoa näyttävällä lyhdyllä.

Silmiini ei ole koskaan sattunut tavallisten mökkiverkkojen päihin asetettuja valomerkkejä. Vilkasliikenteisillä paikoilla valomerkkejä sietää kuitenkin iltojen pimentyessä harkita turvallisuustekijänä.

Vesa Karttunen
kalastusbiologi
Kalatalouden Keskusliitto