Kakkospääkirjoitus 29.7.1997:
Keskustan strategia valtaan

Keskustan johdossa näyttää edelleen vallitsevan epätietoisuus siitä strategiasta, jonka avulla se varmimmin murtautuisi oppositiosta takaisin vallan kahvaan.

Puheenjohtaja Esko Aho ja muu virallinen puoluejohto on pyrkinyt esiintymään maltillisesti. Varapuheenjohtaja Sirkka-Liisa Anttilan ääneenajattelu mahdollisesta tuesta Martti Ahtisaarelle tulkittiin jopa mielistelyksi vallan portilla.

Emu-kannoissaan keskusta näyttää kylläkin ajautuneen varsin yhtenäisenä rintamana maan virallista ulkopoliittista linjaa vastaan. Näkemyseroa puolueessa on vain siitä, milloin ylimääräisen puoluekokouksen pitäisi Emu-kanta naulata kiinni ja miten jyrkäksi lausunto tulisi muotoilla.

Eurokansanedustaja Paavo Väyrysen strategia on tässä suhteessa selkeä. Hänen mielestään Suomen suunta on muutettava: Ei Emulle mahdollisimman nopeasti, minkä jälkeen on keskityttävä voittamaan sekä eduskuntavaalit vuonna 1999 että presidentinvaalit vuonna 2000.

Väyrysen mukaan hallitus- ja presidenttikysymys liittyvät toisiinsa. Väyrynen katsoo, että Suomen suunta muuttuu ja keskusta palaa valtaan vain, jos puolue voittaa joko eduskuntavaalit tai presidentinvaalit tai molemmat. Hänen mielestään kumpaankaan ei päästä hallituspuolueita mielistelemällä.

Tuskin Aho tai Anttilakaan myöntävät syyllistyneensä mielistelyyn. Sen sijaan ehdoton ja jyrkkä linja voi monipuoluejärjestelmässä johtaa myös ns. hallituspaitsioon, kuten on usein takavuosilta nähty.

Varsinkin nykyisessä suorassa presidentinvaalissa voittaa varmimmin ehdokas, jolla on vähiten vastustajia. Mutta Väyrynen ei ole presidenttihaaveitaankaan heittänyt lopullisesti kaivoon.

Kun Väyrynen vastasi viime viikolla Demarin haastattelussa presidenttiehdokkuutta koskevaan kysymykseen yhdellä sanalla tuskinpa, monet lehdet vetivät siitä väärän johtopäätöksen, että nyt hän on jo luopunut. Ei, ei. Tuskinpa tarkoittaa Paavo Väyrysen poliittisessa kielenkäytössä, että kaikki vaihtoehdot ovat mahdollisia.

Jos Väyrynen joskus luopuu presidenttiehdokkuudesta esimerkiksi Ahon hyväksi, sen vastapainoksi Paavoa kohtaan pitää tehdä monta kumarrusta ja hyvitystä.