Suomi 1947 -kolumni
Veli Junttila:
Korpilakkojen kesä

Kova inflaatio söi palkankorotukset ja työväestön elintaso pysyi jatkuvasti alhaisena. Kommunistit, jotka eivät kesäkuun edustajakokouksessa saaneet ylivaltaa SAK:ssa, käyttivät tyytymättömyyttä omien tarkoitusperiensä hyväksi ja lietsoivat levottomuuksia työpaikoilla. Loppukesästä 1947 muodostuikin korpilakkojen kesä; lakkovyöry alkoi heinäkuun lopulla Turusta.

Turussa lakkoilun esitaistelijana esiintyi Ammatillinen paikallisjärjestö, jonka takana - tutkija Lauri Hyvämäen mukaan - olivat äärimmäisyysainekset. Näiden kokous vaati palkkasäännöstelyn purkamista ja palkankorotuksia. Pian sen jälkeen Turussa puhkesi kuorma- ja linja-autonkuljettajien lakko, johon yhtyivät satamatyöläiset ja vähän myöhemmin maalarit.

Kuljetustyöläisten liitto antoi koko maata koskevan lakkovaroituksen, mutta se peruuntui kun hallitus oli valmis neuvottelemaan. Kuljetuksen korpilakko jatkui kuitenkin Turussa ja levisi pian maaseudulle. Turun ohella lakkokeskuksia olivat Tampere ja Jyväskylä.

Lakkoliikkeen alkaessa SAK vetosi heinäkuun 23. päivän lehdissä, kuten TS:ssa, jäsenistöä pidättymään luvattomista toimenpiteistä. Sosiaalidemokraattien johtama SAK muistutti, että jäsenten on pidättäydyttävä toimista, joihin keskusjärjestöt eivät anna lupaa, koska muuten annetaan aseita tarpeettomasti ay-liikkeen vastustajien käsiin.

SAK muistutti seuraavansa vaatimuksissaan hinta ja palkkakehitystä, mutta asia on niin laajakantoinen, että ratkaisun taakse on saatava laajat yhteiskuntapiirit.

Lauri Hyvämäen mukaan Turusta tuli joksikin aikaa koko maan levottomuuskeskus. Lakkovahdit estivät maidon kuljetuksen maalta kaupunkiin, leipä loppui liikkeistä ja satamassa odottivat lukuisat ulkomaiset alukset turhaan lastin purkamista.

Lehtemme kertoi, että lakkolaiset tarkastivat kaupunkiin tulevia autokuljetuksia, joten maitoa ja lihaa ei päässyt kaupunkiin muuta kuin käsikärryillä tai kantamalla. Myös hevospeleillä tuotuja kuljetuksia pyrittiin käännyttämään takaisin.

Hyvin erikoinen välikohtaus tapahtui Turun Valiolla, jossa eräs lakkovahti riisti Kultarantaan lähdössä olevan maitokannun tasavallan presidentin autonkuljettajalta.

Presidentti ei saanut maitoaan ja lakkovahdin kerrotaan vielä huutaneen autonkuljettajan perään presidenttiä tarkoittaen: Juokoon 'huuperia', niinkuin muutkin! Lakkovahti asetettiin syytteeseen ja hän sai rangaistuksen.

Turun Sanomat kokosi monta kertaa tulisia hiiliä lakkolaisten pään päälle kertomalla mm. elintarvikkeiden pilaantumisesta ja lasten maidonsaannin estymisestä.

Lukijat saivat kiukun aihetta myös uutisista, joissa kerrottiin röyhkeästi käyttäytyneiden punalippuja kantavien kaartien terrorisoivan kuljetuksia teillä.

Monista kovistakin tappeluista lakkolaisten ja virkavallan välillä kerrottiin. Eräs porukka uhkaili, että virkavalta pannaan viralta ja Chricton-Vulcanin telakalta tulee 3000 miestä, jotka ottavat hoitaakseen koko kaupungin asiat.

Paljon kirjoitettiin vehnälaiva Henry Lombista, joka saattaa viedä suuren lastinsa pois suomalaisten ulottuvilta, mikäli lastia ei pureta. Onneksi näin ei käynyt.

Heinä-elokuun vaihteessa lakkotilanne rauhoittui hieman. Turun Sanomain uutisten perusteella toinen kansanhuoltoministeri, turkulainen ay-mies Erkki Härmä (sd) vaikutti toimillaan lakkotilanteen laukeamiseen.

Härmä käsitteli radiopuheessaan 28.7. nimen omaan Turun lakkoja ja vetosi lakkolaisiin, että nämä sallisivat yleensä elintarvikkeiden - ja varsinkin nopeasti pilaantuvien - kuljetukset puutetta kärsivässä maassa. -Maassamme joudutaan nopeasti hunningolle, jos luovutaan järjestetystä toiminnasta. Meidän markallamme voidaan vielä jonkin verran ostaa, mutta jos Turun tietä lähdetään kulkemaan, koituu se yhteiseksi onnettomuudeksi.

Härmä oli myös mukana ministerivaliokunnassa, joka neuvotteli Turussa heinäkuun lopussa satamalakon päättymiseen liittyvistä palkankorotuksista.

Elokuun 1. päivänä Sdp sanoutui julkisuudessa SAK:n tavoin selkeästi irti korpilakoista, jotka eivät suuntaudu itse asiassa niinkään paljon työantajia, vaan koko työväenliikettä ja muuta työväestöä vastaan.

Kirjoittaja Veli Junttila on Turun Sanomien toimittaja.