Pääkirjoitus 28.7.1997:
Euroopan unionilla on
eteläinenkin ulottuvuus

Yksi Euroopan unionin välimerellisen yhteistyön kohdemaista on ristiriitojen repimä Algeria; kuvan algerialaisna inen osoittaa mieltään sukupuolten tasa-arvon loukkauksia vastaan.
Yksi Euroopan unionin välimerellisen yhteistyön kohdemaista on ristiriitojen repimä Algeria; kuvan algerialaisna inen osoittaa mieltään sukupuolten tasa-arvon loukkauksia vastaan.

Euroopan unioni on periaatteessa yhtenäinen kokonaisuus. Mutta maantiede ja historia vaikuttavat siihen, miten kukin jäsenmaa arvioi oman EU-politiikkansa painopisteitä. Meillä Suomessa EU-ajattelun painopiste asettuu luontevasti Itämeren alueelle.

Kokonaisvaltaisen EU-politiikan näkökulmasta on hedelmällistä, jos Itämeren valtiot pystyvät ulottamaan näkökenttänsä Välimerelle asti - ja päinvastoin. Näin voidaan ennakolta välttää ristiriitoja, joiden ensimmäiset merkit alkavat jo orastaa.

Selvimmin uuteen tilanteeseen on viitannut Ranskan presidentti Jacques Chirac; hän aprikoi äskettäin, miten EU:n eteläiset jäsenmaat mahtavat reagoida itäisen Keski-Euroopan suhteellisen köyhien valtioiden kanssa aloitettaviin neuvotteluihin. On mahdollista, että jotkin eteläiset maat katsovat omien rakenne- ja muiden EU-tukiensa tulleen uhatuksi.

EU:n Välimeren-politiikka on kuitenkin paljon muutakin kuin unionin eteläisten ja pohjoisten jäsenvaltioiden keskinäisiä suhteita. Kysymys on ennen kaikkea Euroopan suhteista Välimeren alueen arabimaihin. Barcelonan sopimuksena tunnetun asiakirjan tarkoittamia kumppaneita ovat toisaalta EU-maat, toisaalta Algeria, Egypti, Jordania, Israel, Kypros, Libanon, Malta, Marokko, Syyria, Tunisia ja Turkki sekä Palestiinan itsehallinto.

Malta isännöi hiljan EU:n ja sen kumppaneiden ulkoministerikokousta, joka käsitteli Välimeren alueen yhteistyötä. Tapaaminen osoitti tarkkailijoiden mukaan, että Barcelonan sopimukseen suhtaudutaan vakavasti Lähi-idän, Algerian ja Kyproksen kiperistä asetelmista huolimatta. Suomikin on erilaisissa hankkeissa mukana; marraskuussa järjestetään Helsingissä Välimeren ympäristöongelmia pohtiva kokous.

Fundamentalistisen ääri-islamin kielteiset ilmiöt ovat johtaneet siihen, että eurooppalaisten ihmisten kuva arabimaiden kulttuurista - tai kulttuureista - on kaventunut ja yksipuolistunut. Aito kumppanuus edellyttää, että osapuolet perehtyvät toinen toisensa kulttuuriseen minuuteen syvällisesti ja ennakkoluulottomasti.

Historian ja kulttuurin tuntemus rakentaa siltaa kauppakumppanuuteen. Huikeimmissa Välimeri-suunnitelmissa väikkyy asteittainen siirtyminen maailman laajimpaan yhtenäiseen vapaakauppa-alueeseen vuoteen 2010 mennessä.

EU-maiden ja Välimeren alueen arabivaltioiden yhä kiinteämmäksi viriävä yhteistyö on yksi osa talouden, politiikan ja kulttuurin globaalistumista, maailmanlaajuistumista. Vaikka Suomi ei kuulu arabialaisen ja islamilaisen maailman tutkimuksen kärkeen, maallamme on oma pohjoinen roolinsa Euroopan ja Välimeren alueen yhteistyön edistämisessä.