Pääkirjoitus 24.7.1997:
Ranska raivaa tietä Emuun
nostamalla suuryritysten veroja

Pääministeri Lionel Jospin pyrkii täyttämään vaalilupauksensa.
Pääministeri Lionel Jospin pyrkii täyttämään vaalilupauksensa.

Sen jälkeen kun Ranskan vasemmisto hieman yllättäen voitti presidentti Jacques Chiracin määräämät ennenaikaiset parlamenttivaalit, kansainvälinen mielenkiinto on kohdistunut niihin toimenpiteisiin, joiden avulla Ranska pyrkii raivaamaan tiensä Euroopan rahaliiton Emun jäseneksi.

Nyt nuo uuden Ranskan ensimmäiset linjaukset on nähty. Vasemmistohallitus aikoo panna maan Emu-kuntoon paitsi leikkaamalla julkisia menoja, ennen kaikkea nostamalla selvästi suuryritysten veroja. Vaalitulos näkyy näin selvästi politiikan linjan muutoksena, sillä jos Alain Juppén oikeistohallitus olisi voittanut vaalit, yritysverotusta ei olisi tällä tavoin nostettu, vaan politiikan painopiste olisi ollut selvästi julkisen talouden menoleikkausten puolella.

Ranskan suurin ongelma Emu-jäsenyyden kannalta on ollut julkisen talouden suuri alijäämä. Tämän vuoden julkinen vaje on 3,5-3,7 prosenttia bruttokansantuotteesta, kun se Emu-kriteereiden mukaan saisi olla korkeintaan kolme prosenttia.

Pääministeri Lionel Jospinin johtama hallitus uskoo nyt, että ongelma hoituu ainakin hyvin lähelle tavoitetta, kun suuryrityksiltä kerätään lisää veroja 22 miljardia frangia ja valtion menoja leikataan kymmenen miljardia frangia. Valtion budjetista karsitaan varsinkin puolustusmenoja.

Ranskan ratkaisu on epäilemättä hyvin rohkea. Onko se väärä vai oikea lääke monissa Euroopan maissa varsin tuttuun sairauteen, jää nähtäväksi.

Kun presidentti Fran?ois Mitterrand nousi aikoinaan valtaan ja häntä seurasi välittömästi myös sosialistihallitus, Ranska lähti soitellen sotaan uusine kansallistamishankkeineen, julkisen sektorin elvyttämistoimineen ja muine vasemmistopainotteisine ohjelmineen. Sitä linjaa ei kuitenkaan kestänyt kauan, vaan saman sosialistihallituksen oli jo parin vuoden kuluttua tehtävä talouspolitiikassaan täyskäännös.

Nyt Jospinin hallituksen linjaukset ovat edellä mainittuun aikaan verrattuna paljon varovaisempia, mutta silti ne poikkeavat selvästi muiden Emuun pyrkivien maiden toimista. Muissa maissa talouden tasapainoa on haettu tavallisen kansan vyötä kiristämällä.

Ranskan elinkeinoelämä on ymmärrettävästi nostanut hallituksen päätöksestä melkoisen vastalausemyrskyn, varsinkin kun ranskalaiset yritykset ovat jo ennestään huippuverotettuja kilpailijamaihinsa verrattuna. Yritysten veroaste nousee nyt Ranskassa jo yli 40 prosentin, kun useimmissa Euroopan maissa - ja muun muassa Suomessa - pääomatulojen veroprosentti on vain 28.

Ranskan suuryritykset ovat kylläkin tehneet viime vuosina ennätyksellisiä voittoja, eivätkä ne ole niin velkaisia kuin Suomen useimmat suuryritykset, mutta verotuksen raju kiristys tuskin on omiaan tuomaan lisää työtä ja hyvinvointia. Yritysten merkittävää maasta muuttoa ei sentään nähtäne uhkauksista huolimatta.

Tärkeintä on, että Ranska pyrkii täyttämään Emu-kriteerit tavalla tai toisella. Jos se epäilyksistä huolimatta onnistuu pääsemään Emu-kuntoon ilman kotitalouksien merkittäviä uhrauksia, sen veropolitiikka saa seuraajia muualtakin Euroopasta - myös Suomesta.