Pääkirjoitus 22.7.1997:
Veroratkaisut siirrettäneen
budjettiriihestä tupopöytään

Valtion ensi vuoden talousarvion valmistelu on pääsemässä loppusuoralle. Vaikka kahden valtiovarainministerin kesken on käyty viime päivinä verotuksellista sanaharkkaa, hallituksen budjettiesitys syntynee tällä kertaa ilman suurempia poliittisia jännitteitä.

Budjettiriihen lämmittelyä helpottaa ennen kaikkea se, että vuoden 1998 valtiontalouden kehykset on sovittu hyvissä ajoin etukäteen. Poliittisesti arkaluonteisia ratkaisuja ei ole jätetty ilmaan roikkumaan. Raamipäätösten mukaan menot pidetään nykytasossa eli talousarvion loppusumma noin 191 miljardissa markassa.

Tekeillä on Lipposen sateenkaarihallituksen kolmas ja kokoomuslaisen valtiovarainministeri Sauli Niinistön järjestyksessä toinen budjettiesitys. Urakkaa siivittävät suosiolliset suhdanteet. Suomi elää nousukautta.

Talous kasvaa tänä vuonna 4-5 prosenttia, ensi vuonna ennusteiden mukaan vähän hitaammin. Korot ovat alhaalla, samoin inflaatio. Jopa valtion velkaantumisen odotetaan kääntyvän viimein laskuun. Kun velkaa nyt on 71,5 prosenttia bruttokansantuotteesta, ensi vuonna luku on enää 70,6.

Positiivisesta käänteestä huolimatta velkaantuminen on vielä pitkään valtiontalouden liikkumavaraa rajoittava tekijä. Toinen riippa on työttömyys, kolmas maailman raskaimpana painava verotus.

Painolasteilla on keskinäinen yhteytensä. Siitä huolimatta - tai kenties juuri siksi, olennaisia veroratkaisuja tuskin tehdään vielä budjettiriihessä. Ne siirretään porkkanaksi syksyn tupopöytään.

Toinen valtiovarainministeri Arja Alho haluaisi alentaa ruoan arvonlisäveroa yhdellä prosenttiyksiköllä. Elokuun budjettiriihen tärkeimmäksi asiaksi nimeämäänsä hanketta hän perustelee pienituloisten oikeudenmukaisella kohtelulla.

Alhon argumentointi edustaa poliittista pisteiden keruuta naiveimmillaan. Ministerinä ja perheenäitinä hän varmaan tietää, millainen merkitys yhden prosenttiyksikön alv:n lievennyksellä kotitalouksille käytännössä on.

Niinistön on puolestaan helppo pitää kiinni vaatimuksesta, jonka mukaan verokevennykset pitää kattaa täysimääräisesti. Se tarkoittaa joko valtion menojen leikkaamista tai tulojen lisäämistä muuta kautta. Toisaalta kaikentyyppiset verojen kiristyksen tahtovat olla nyt myrkkyä työllisyydelle, kuten valtiovarainministeriön ylijohtaja Martti Hetemäki huomauttaa (KL 21.7.).

Budjetin lopulliset verolinjaukset hallitus tehnee vasta, kun nähdään, millaiseksi syksyn tulopoliittinen tilanne muotoutuu. Palkka- ja veroratkaisuista olisi mahdollista rakentaa paketti, joka turvaisi talouden maltillisen ja työllisyyttä tukevan kehityksen vuosikymmenen loppuun.