Kakkospääkirjoitus 22.7.1997:
Joensuun vilpistelijät kuriin

Joensuu aikoo panna sosiaalitukien väärinkäyttäjät lujille. Kun tähän asti vilpinteot on pyritty selvittämään asiakkaan kanssa neuvotellen, vastedes epäilyttävät tapaukset annetaan suoraan poliisin tutkittavaksi.

Otteiden kiristämistä perustellaan sillä, että viranomaisten huiputtaminen on lisääntynyt 1990-luvulla huolestuttavasti. Kaupungin sosiaalitoimen mukaan kyse alkaa olla jo yleisen moraalin heikkenemisestä.

Vanha sääntö on, että missä yhteistä rahaa jaetaan, siellä osuuksille pyrkivät myös huijarit. Ongelman on saanut tuta erityisesti Kansaeläkelaitos, jolta hupenee arviolta kymmeniä miljoonia markkoja vuodessa perusteettomasti maksettuihin työttömyys- ja muun sosiaaliturvan korvauksiin.

Uutta on se, että vilpintekoon näyttävät syyllistyvän enenevästi myös yhteiskunnan viimeisen turvaverkon, toimeentulotuen hakijat. Joensuussa tämän lohkon menot ovat Helsingin jälkeen maan suurimmat. Viime vuonna siellä maksettiin toimeentulon tukea yhteensä 48,5 miljoonaa markkaa eli lähes tuhat markkaa asukasta kohti.

Suuria lukuja selittää osaltaan Joensuun maan keskiarvoa selvästi korkeampi, 23 prosentin työttömyys. Se on lisännyt välillisesti myös toimeentulotuen tarvitsijoiden joukkoa. Kun tapausten määrä kasvaa, myös lieveilmiöt nousevat entistä selvemmin näkösälle.

Joensuun sosiaaliviranomaiset eivät tunnu olevan keskenään täysin yksimielisiä vilppiongelman luonteesta. Hallinnon tasolla tilanteen pelätään uhkaavan koko yhteiskunnan eettistä selkärankaa. Erityisesti nuorille kynnys sosiaaliturvan luukulle on huolestuttavan matala.

Kentällä toimivat sosiaalityöntekijät puhuvat mieluummin marginaaliongelmasta. Heidän mukaansa toimeentulotuen varassa elävillä on harvoin halua, voimia ja tarmoa yrittää ohittaa tuenjaon suhteellisen tiukka kontrolli.

Mene ja tiedä, kumpi tulkinta vastaa paremmin todellisuutta. Se on kuitenkin varmaa, että työttömyyden jämähtäminen pysyväksi ahdistukseksi ei lisää vain yhteiskunnan aineellisen, vaan myös sosiaalisen ja moraalisen kahtiajaon riskiä: hyväosaisten arvot kovenevat, huono-osaisten murenevat.