Suomi 1947 -kolumni
Veli Junttila:
Tauno Palo hengenvaarassa

Näyttelijä Tauno Palon henki oli hiuskarvan varassa heinäkuussa 1947 Koskenkylän laulu -tukkilaiselokuvan filmauksissa Lahden lähellä Mankalassa.

Koskikohtaukset kuvattiin kovassa virrassa kommelluksitta, mutta sitten varmistus petti. Kun tukkilaislauttaa yritettiin vetää maihin, köydet eivät pitäneet ja voimakas virta imaisi lautan mukaansa.

Filmausryhmän pojat hyppivät kivien kautta maihin, lautalle jäivät vain Santeri Karilo ja Tauno Palo. Karilokin löysi kiven, mutta Tauno Palo jäi lautalle.

Sankarille huudeltiin neuvoja rannalta, kuvaaja Pentti Unho toivoi myös lautalle jääneen akkumulaattorin pelastamista. Tauno otti akkumulaattorin käteensä, mutta ei voinut sen kanssa ainakaan koskeen hypätä.

Lautta kiiti kohti Isoakäyrää, mutta onneksi ensin tuli riippusilta. Tauno heitti akun sillalle ja hyppäsi sitten ja tarttui sillankaiteeseen, josta hänet vedettiin sillalle. Lautta jatkoi matkaansa ja iskeytyi pian kiviin pirstaleiksi. Sankarin jännitys laukesi, hän tunnusti pelänneensä, mutta huusi: Hei pojat, mennäänks uudestaan.

Tauno Palo on kertonut tapauksesta Aino Räty-Hämäläisen toimittamassa muistelmakirjassa Käsi sydämellä.

Siihen liittyi myös mystiikkaa kuoleman enteineen.

Kosken rannalla majoittuneet elokuvantekijät olivat ennen filmausta kertoneet kuulleensa yöllä koskelta virrenveisuuta. Kun he menivät katsomaan, ulkona ei näkynyt ketään ja laulu lakkasi. Miehet nukahtivat uudelleen, mutta heräsivät jälleen veisuuseen.

-Onneksi en itse kuullut tuota yöllistä virrenveisuuta, ehkä pelko olisi lamauttanut minut lautalla niin, etten olisi pystynyt hyppäämään pois, muisteli Tauno Palo. Hänellä on selityskin: Kirsti Ortola oli mukana samassa filmissä, mutta vanhemmat olivat kieltäneet häntä menemästä koskiveneeseen. Kirstin ylioppilastovereita oli hukkunut tähän koskeen ja onnettomuuden muistona oli risti kallion kupeessa. Pojatko lauloivat?, kysyi Tauno Palo.

Hän kertoo aikaisemminkin laskeneensa Mankalankoskea, 1930-luvun lopulla Koskenlaskijan morsiamen filmauksessa. Samaa filmiä tehtiin myös Tornionjoessa, jolloin lautta jo ryöstäytyi virtaan.

Muitakin mystisiä, myös mätäkuun juttujakin kerrottiin 50 vuotta sitten. Lehteemme yksi sellainen reportaasi oli tehty Ruissalosta Choraeuksen lähteen luota yleisön kirjeen perusteella. Augusti kirjoitti kolmihenkisen seurueen selittämättömästä kokemuksesta hämäränä elokuun alun iltana.

Seurue oli linja-autoa odottaessaan mennyt pitämään sadetta noin 30 metrin päässä olevaan taloon, josta valoa pilkotti.

Talossa oli neljä henkeä, jotka ottivat vieraat vastaan, mutta eivät paljon näille puhelleet. Isäntäväki istui öljylampun valossa ja puhui keskenään ruotsia. Talon asukkaista oli yksi nainen, joka mainitsi vieraille ohimennen ukonilmasta. Yksi miehistä luki koko ajan kirjaa. Hänellä oli kaulassaan paksu valkoinen huivi. Koko ajan talossa oli outo ja kummallinen tunnelma.

Vieraat lähtivät noin 20 minuutin kuluttua kaupunkiin.

Myöhemmin seurueeseen kuulunut nainen huomasi unohtaneensa käsilaukkunsa taloon. Hän palasi Ruissaloon sitä hakemaan, mutta lähteen lähistöllä ei ollut minkäänlaista rakennusta. Käsilaukku löytyi sateen liuottamana paikalta, jossa näytti joskus olleen rakennuksen kivijalka.

Elokuun 1947 alussa lehdissä kiersi juttu, että Argentiinan presidentti Juan Peron on hyvin todennäköisesti suomalainen, mahdollisesti jopa turkulaisen proviisorin poika.

Uutisten mukaan Peronin isä olisi 1880-luvulla Argentiinaan siirtynyt turkulainen apteekkari Peron, joka kuoli Commodote Rivadovia -nimisessä kaupungissa. Pojalla on sama etunimi Juan Domingo kuin nykyisellä presidentillä.

Lehtemme tavoitti Ahvenanmaalta presidentin oletetun sedän, joka vahvisti veljensä Karl Bruno Peronin lähteneen ja kadonneen Amerikkaan, mutta yhteyttä presidentti Peroniin hän ei voinut vahvistaa.

Kesän 1947 uutiset aloittivat pitkän keskustelun, jota käytiin TS:ssä tuon tuostakin. Vielä 1971 puhuttiin Ahvenanmaan Degerbyssä asuneesta presidentti Juan Peronin tädistä, joka ei pitänyt veljenpoikansa avioliitosta näyttelijättären kanssa.

Kun asiaa kysyttiin TS:n toimitukselta, toimitus vastasi, ettei syntyperästä löydy varmoja tietoja. Ainakaan Peron itse ei halua tietää suomalaisista sukulaisuussuhteista yhtään mitään.

Kirjoittaja Veli Junttila on Turun Sanomien toimittaja.