Puunkorjuun vero alemmas

Energiapolitiikassa on muitakin vaihtoehtoja kuin hiili- ja ydinvoima. Muiden vaihtoehtojen realismi on suurelta osin kiinni poliittisesta tahdostamme.

Suurin nopeasti käyttöönotettavissa oleva kotimainen uusiutuva energianvaramme on biomassa, ennen muuta puu. Puun ja muun biomassan polttaminen tuottaa luonnollisesti hiilidioksidia, mutta vain saman verran kuin samat kasvit ovat elinaikanaan sitoneet ilmasta.

Jos poltetun biomassan tilalle kasvatetaan uutta, hiilidioksidin nettopäästöt eivät lisäänny. Hiilidioksidia kierrätettäisiin samalla tavalla kuin luonto itse on tehnyt pari miljardia vuotta.

Tällä hetkellä merkittävä osa Suomen metsien vuosikasvusta jää käyttämättä. Metsäasiantuntijoiden arvio energiahakkeeksi käytettävissä olevasta puusta vastaisi energiasisällöltään noin 50 terawattituntia, joka on noin seitsemän kertaa enemmän kuin mitä Loviisan ydinvoimalat vuodessa tuottavat. Tämä puu on hakkuutähdettä, harvennuspuuta sekä muutoin muuhun tarkoitukseen kelpaamatonta puuta. Sitä ei kannata polttaa suurissa lauhdevoimalaitoksissa, vaan pienissä ja keskisuurissa kaukolämpölaitoksissa sekä teollisuusprosessien yhteydessä.

Puuta pidetään kalliina energiaraaka-aineena. Energiapuun hinta koostuu kuitenkin lähes kokonaan korjuutyöstä. Sen hinnasta noin puolet on veroa. Tällä hetkellä puu on siis raskaimmin verotettu energiaraaka-aineemme.

Valtio voisi nyt edistää puun energiakäyttöä verohelpotuksilla puun korjuutyölle, tai suoralla subventoinnilla, jolloin valtio itse asiassa maksaisi takaisin puun korjuutyöstä kerättyä veroa. Kolmas vaihtoehto on kilpailevien fossiilisten polttoaineiden veron korottaminen.

Mikä tahansa näistä vaihtoehdoista valitaankaan, se on kansantalouden kannalta edullista, koska työllisyys paranee ja kotimaisen tekniikan kehittyminen vauhdittuu. Esimerkiksi kymmenen miljoonan puukuution korjuun arvioidaan työllistävän noin 10000-15000 ihmistä.

Tuettava pieniä
tuulivoimaloita

Suomen uusia energialähteitä selvittäneessä NEMO-ohjelmassa on laskettu tuulivoiman potentiaaliksi noin kymmenen prosenttia Suomen sähkötarpeesta. Tunturialueiden tuuliolosuhteet on sittemmin havaittu vieläkin edullisemmiksi. Tuuliteknologian kehitys ja tiiviiden tuulipuistojen rakentaminen alentavat kustannuksia ja pienentävät maisemavahinkoja.

Tuulivoiman taloudellista kannattavuutta tulisi nopeasti parantaa antamalla sille paremmin soveltuvia poistosäädöksiä. Nyt tuulivoimaloihin sovelletaan vesivoimaloiden hidasta poistoaikataulua, kun tuulivoimala on paremminkin verrattavissa koneisiin ja laitteisiin. Tästä on Revon Sähkö Oy tehnyt aloitteen ympäristöministeriölle.

Pieniä uusiutuvalla energialla sähköä tuottavia yksiköitä voitaisiin edistää velvoittamalla sähköverkon haltija ostamaan niiden tuottama sähkö kohtuullisella hinnalla. Esimerkiksi Saksassa alueellinen jakeluverkko on velvollinen ostamaan tuotetun sähkön 90 prosentin hintaan ulosmyydyn sähkön hinnasta.

Kotimaisten energialähteiden puolesta puhuu myös kuljetusten minimoiminen. Hiiltä ja etenkin uraania tuodaan Suomeen erittäin kaukaa. Muun muassa hiilidioksidipäästöt kasvavat merkittävästi kun kuljetukset pitkittyvät.

Välivaiheessa
kaasuvoima

Kestävään energiatalouteen ei päästä yhdellä hyppäyksellä. Tarvitaan myös välivaiheen ratkaisuja. Niiden on sovittava mahdollisimman joustavasti yhteen tulevaisuuden energiatekniikan soveltamisen kanssa sekä tuotettava mahdollisimman vähän päästöjä sivutuotteena.

Perinteisistä energiaraaka-aineista paras siirtymävaiheen ratkaisu on lisätä maakaasun käyttöä, sillä kaasutettua biomassaa voidaan käyttää samantyyppisissä laitoksissa kuin maakaasua ja maakaasun hiilidioksidipäästöt ovat noin 60 prosenttia hiilen polttoon verrattuna.

Nopean rakennusaikansa ja halpojen investointikustannustensa takia maakaasu onkin nopeasti lisännyt markkinaosuuttaan avoimilla sähkömarkkinoilla. Maakaasun käyttö on lisääntymässä myös Suomessa Vuosaari B:n 450 MW:n voimalan ja Kirkniemen 70 MW:n voimalan valmistuessa 1997. Seuraava ajankohtainen investointi on ruotsalaisen Vattenfallin 700-900 MW:n maakaasukombivoimalan rakennushanke Imatralla.

Kaasumarkkinoiden laajentumiselle tärkeä Pohjoismaisen kaasuputken rakennushanke on jäissä, mutta juuri nyt näyttää siltä kuin Suomen ja Ruotsin välinen putki ei olisikaan mahdottomuus. Ja kun Suomi sijaitsee suurien kaasuesiintymien ja Keski-Euroopan nopeasti kasvavien kaasumarkkinoiden välissä, on todennäköistä, että läheisessä tulevaisuudessa Suomen läpi tai sen läheltä vedetään kaasuputki joko Barentsin mereltä tai Venäjän pohjoisilta alueilta.

Janina Andersson (vihr),
kansanedustaja,Turku