Tanssipaikkojen tyyliä hakemassa

Mihin ovat kadonneet iloiset, tyylikkäitä aikuisia ihmisiä pursuavat tanssiravintolat, joissa soi muukin kuin suomalainen tango ja humppa - niiden arvoa mitenkään väheksymättä? Nostalgia tuo mieleen entisen Naantalin kaivohuoneen, Hangon kasinon, Hamburger Börsin loistavine show-esityksineen - Marinankin vielä kymmenisen vuotta sitten.

Onko suomalainen alemmuudentunne niin suuri, että täällä imitoidaan eurotouhua tylsimmillään - ihmiset venyvät eritasoisissa juottoloissa ja jos tanssihalu joskus herää, on odotettava reippaasti yli puolenyön. Siinä tasan yhdessä paikassa, joka Turussa tarjoaa muuta kuin kotimaisia humppaorkestereita, on useimmiten enintään tiu henkilöitä per yö.

Viikonloppuisin näkee kyllä tyylikkäästi pukeutuneita naisia, mutta suuri osa miehistä muistuttaa rautakaupan myyjiä villatakeissaan tai obligatorisissa kirjavissa lyhythihaisissa markettipaidoissaan. He kyllä ovat pystyneet vastustamaan eurotyylikkyyden vaatimusta.

Eivätkö suuret ikäluokat kaipaa keski-ikään ehdittyään muuta kuin kaljapulloa, televisiota ja pullakahveeta tuttavien kanssa? Eikö tanssiminen - keskinkertainenkin - ole luonteva tapa luoda uusia ihmissuhteita tänä avioerojen luvattuna aikana?

Rantakoivulavaromantikoille on kyllä tarjontaa - onneksi heille. Mutta mitä tekee, minne menee vähän urbaanimpi tanssin- ja tyylikkyydennälkäinen kansanosa?

Tanssiinkutsu