Ulkomailta tuotu
ruoka on syötävää

Eurooppalaisuutta markkinoidaan meille kuin suklaata. Olemme osa Eurooppaa ja kohta meillä on yhteinen rahakin, väitetään. Eipä oikein siltä vaikuta. Olipa Emun kohtalo mikä hyvänsä ja ollaanpa mukana ensimmäisten tai viimeisten joukossa, eurooppalaisuuteen on pitkä matka.

Tämä impivaaralainen yhteiskunta pelkää lähes kaikkea vierasta. Eurooppalaisesta viini- tai alkoholikulttuurista elintarvikkeiden alkuperään. Näihin törmää päivittäin. Eräänkin kaupan lihatuotteiden irtomyyjä mainosti ihan oikein tuotettaan, mutta sitten tuli tuo pakollinen loppukanetti, liha on taatusti kotimaista, eikä mitään belgialaista hormoni-antibiootti-lihaa.

Tuo kotimaisuuden ylistys ällöttää. Aivan kuin muualla Euroopassa ihmisille syötettäisiin ala-arvoista tavaraa tai ainakin nopeasti tappavaa peite- ja torjunta-aineiden kyllästämää elintarviketta. Hämmästyttävää, sillä useimmat näistä intoilijoista on kyllä lomaillut etelässä, ilman että arvostelua olisi kuulunut elintarvikkeiden puhtaudesta tai edes valmistuksen ja säilytyksen hygienian puutteista, joissa usein on toivomisen varaa.

Kotimaisuutta mainostetaan jokaisessa maassa. Se on tervettä, mutta meillä siitä on tullut kaikkialle ulottuva hysteria. Jos tuotteiden välillä ei löydy maku- tai/ja laatueroja ja jos ainoaksi eroksi kotimaisen ja ulkomaisen elintarvikkeen välillä jää hinta, olisi halvempi ilman muuta oltava valinta. Tätähän koko EU:n vapaakauppa tarkoittaa.

Vaatinee vähintäin yhden sukupolven muuttaa ajattelua ja tottumuksia euro-kansainväliseksi. Kyllä suomalainen siihen pystyy, kunhan vapaakauppa on muutakin kuin juhlapuhetta.

Harry Lehtonen