Pääkirjoitus 28.6. 1997
Pari piirua parlamentarismiin

Kun kansanedustaja Paavo Nikula(vihr) toissa vuoden tammikuussa hieman yllättäen nimitettiin Perustuslaki 2000-komitean johtoon, hän suhtautui sekä tehtävään että aikatauluun myönteisesti.

Valtiosäännön uudistamisesta on käyty keskustelua yhden sukupolven ajan, parikymmentä vuotta, Nikula muistutti. Kylmiltään ei olla liikkeellä.

Ei oltu, mutta siitä huolimatta komitean työhön jäi parantamisen varaakin. Vaikka yksi tavoite - neljän perustuslain puristaminen yhteen, kieleltään ja säädöksiltään ajanmukaiseen hallitusmuotoon - toteutui, painopisteen siirtäminen parlamentarismin suuntaan, jäi kesken.

Työ, jota presidentti Mauno Koivisto tuki ja vauhditti, pysähtyi käytännössä sosiaalidemokraattien takinkääntöön. Kun tasavallan presidentti Martti Ahtisaari ilmoitti, ettei hän valtaoikeuksistaan luovu, sosiaalidemokraatit tyytyivät kompromissiin.

Uudistuksen keskeiseen sisältöön vaikuttaa myös, että perustuslain muutokset käsitellään kahdessa eduskunnassa. Uudistusta voidaan käyttää ja käytetään tekijänä hallitusneuvotteluissa. Ehkäpä juuri siksi muiden muassa kokoomuksen kansanedustaja Ville Itälä, joka on julkisuudessa vetänyt kohtuullisen tiukkaa parlamentaarista linjaa, hyväksyy sen, että presidentti yhdessä valtioneuvoston kanssa vastaa maan suhteista ulkovaltoihin.

Perustuslaki 2000-komitean aikataulun venyminen keväästä kesään kertoo, että synnytetty kompromissi kivistää. Vaikka pääosa lain sisältöä on lähes editointia, ongelmat keskittyvät eduskunnan ja presidentin valtasuhteisiin sekä ulkopoliittiseen päätöksentekoon.

Komitean ratkaisu, jolla ulkopoliittisessa päätöksenteossa pääministerin rooli korostuu nykyisestään, on ilmeisesti presidentti Ahtisaarelle vaikea pala. Se on kuitenkin kompromissi, jonka hiominen jää jatkotyöskentelyn osalle.

Pääministerin uusi valintapa merkitsee sekin hienoista vallan siirtoa presidentiltä eduskunnalle. Muutos ei ole merkittävä. Sekin on kompromissi, jota epäilemättä ryhdytään miettimään uudestaan mahdollisen ensi käytön jälkeen.

Uudistuksen aikataulutuksessa pyrittiin mahdollisimman neutraaliin lopputulokseen. Uuden perustuslain pitäisi astua voimaan maaliskuun ensimmäisenä päivänä vuonna 2000. Tuolloisen tasavallan presidentin valtaoikeuksiin uudistus vaikuttaa.

Hallitus saa komitean ehdotuksen pöydälleen syksyn kuluessa. Silloin selviää, miten suoraviivaista esityksen eteneminen on. Se saattaa juuttua jo hallitukseen, jonka pitäisi antaa oma ehdotuksensa eduskunnalle ensi keväänä.

Viimeistään eduskunnan pitäisi kyetä tarkastelemaan uudistusta vain perustuslain uudistuksena. Ja erityisesti kipupisteiden eli keskeisten valtioelinten välisten suhteiden osalta puhtaasti parlamentaarisen kehityksen kannalta ja unohtaa henkilöt.

Jo julkitulleet ja odotettavissa olevat puoluetaktiset lähestymistavat kielivät kuitenkin, että uudistuksesta tulee poliittisen kaupanhieronnan väline. Lopputulos voi silti olla tavoitteen kannalta tyydyttävä.