Pääkirjoitus 26.6.1997:
EU yrittää perusteettomasti
jyrätä ksylitolin verovapauden

Ksylitolista on kehkeytynyt Suomen ja EU:n komission kesken makea kiista.
Ksylitolista on kehkeytynyt Suomen ja EU:n komission kesken makea kiista.

Kaksi ja puoli vuotta EU:n jäsenenä seilannut Suomi on joutunut ensi kertaa toden teolla törmäyskurssille unionin keskusjohdon kanssa.

Kiista ksylitolin verovapaudesta, on taloudellisesti vähäinen, mutta periaatteellisesti tärkeä ennakkotapaus. Siinä katsotaan, voiko EU:n komissio jyrätä kansallisen ratkaisun, joka perustuu tieteelliseen näyttöön makeutusaineen terveellisyydestä.

Komissio antoi huhtikuussa Suomelle virallisen huomautuksen, jonka mukaan Suomen ksylitolimakeisille myöntämä verovapaus rikkoo Euroopan yhteisön oikeutta. Unionin perussopimus kieltää kotimaisen tuotannon suosimisen verotuksessa.

Komissio ei ole ottanut kuuleviin korviinsa tieteellisiä tutkimuksia, jotka todistavat, että turkulaiskeksintö ehkäisee hammassairauksien syntyä. Vanhentuneisiin dokumentaatioihin uskoen EU:n hallinto väittää, että markkinoilla on myös muita, yhtä terveellisiä makeutusaineita.

Ryhtyessään tieteellisten vertailujen mestaroijaksi komissio on astunut alueelle, johon sen kompetenssi ei riitä. Aiheellisesti on epäilty, että sorbitolin ja muiden kilpailussa alakynteen jääneiden aineiden lobbareilla on sormensa pelissä.

Komissiolle toimittamassaan vastauksessa Suomen hallitus kertaa keskeiset perustelut, jotka kansanterveydellisistä syistä puoltavat ksylitolin verotuksellista erityiskohtelua. Siinä vedotaan 43 kansainväliseen tutkimukseen ja viiden asiantuntijan lausuntoon ksylitolin ja muiden makeuttajien eroista.

Vastauksessa oikaistaan komission virheellinen väite, jonka mukaan verovapaus olisi lisännyt ksylitolimakeisten suosiota Suomessa. Todellisuudessa koivusokerilla makeutettujen purukumien markkinaosuus oli lähes 95 prosenttia jo ennen kuin verovapaus vuonna 1995 toteutettiin.

Torsoksi osoitetaan myös komission käsitys suomalaisten hallitsevasta asemasta terveysmakeuttajien markkinoilla. Ksylitolia valmistavan Xyrofinin emoyhtiön Cultorin omistajista yli puolet on ulkomaalaisia. Sitä paitsi verovapaus koskee valmistusmaasta riippumatta kaikkia tuotteita, joiden makeutusaineista koivusokerin osuus ylittää 50 prosenttia.

Ksylitolin verovapauden rahallinen merkitys on suhteellisen pieni. Valtio menettää sen takia makeisveroa arviolta kymmenen miljoonaa markkaa vuodessa. Ksylitolipurkan markkina-asemaa tai menekkiä muutaman pennin verorasituksen paluu tuskin horjuttaisi.

Silti Suomen on syytä pitää kiinni kannastaan. Jos EU:n keskusjohdon mahtikoneisto saa tällaisessa asiassa ja näin kestämättömin perustein teilata yksittäisen jäsenvaltion menettelyn, se tekee sen ennen pitkää suuremmissakin asioissa.

Kysymys on jäsenmaiden aseman ja unionin hallintokulttuurin kannalta niin tärkeä, että kiista kannattaa katsoa loppuun asti. Ellei komissio hyväksy Suomen vastausta, asia pitää viedä EY:n tuomioistuimen ratkaistavaksi.