Pääkirjoitus 23.6. 1997
Aluepolitiikan murros haaste maakunnan edunvalvonnalle

Aluepolitiikka on perinteisesti koettu eteläisessä Suomessa keinoksi, jolla taloudellisia voimavaroja siirretään Pohjois- ja Itä-Suomeen. Samalla, kun aluepolitiikalla tuettiin kehitysalueita, jarrutettiin eteläisen Suomen taantuvien alueiden kehittymistä ja uudistumista.

Varsinais-Suomessakin vuotuista valitusvirttä veisattiin siitä, miten paljon maakunnasta siirtyi resursseja kehitysalueille. Valtio investoi maakuntaan vähemmän kuin maakunnasta kertyi valtion kassaan.

Maakunnallinen edunvalvonta rakentui aikansa tarpeiden ja tavoitteiden mukaiseksi. Maakuntaliitoihin keskittyi kuntien yhteinen edunvalvonta. Se pelkistyi alueellisten hankkeiden priorisointeihin. Suuria voittoja sillä ei lounaisessa Suomessa saavutettu.

Euroopan unionin jäsenyys mursi pohjan perinteiseltä aluepolitiikalta. Siitä tuli maanosan laajuista. Eurooppalainen aluekehitystyö nojaa läheisyyteen, kumppanuuteen ja ohjelmallisuuteen.

Alueiden kehittämisestä säädettiin laki ja vetovastuu aluepolitiikassa siirtyi lääninhallituksilta maakuntaliitoille. Aluepolitiikka mullistui lähes täydellisesti. Miten kävi tehtävästä vastaavien orgaanien? Eipä juuri mitenkään.

Maakuntaliitot ja seutukaavaliitot miehitettiin alunperin poliittisin mandaatein. Uutta aluepolitiikkaa vetävät Varsinais-Suomen liitossakin toimihenkilöt, joista osa on valittu täysin toisenlaisiin tehtäviin jo 1960-luvulla.

Miten organisaatio, joka on koottu eräissä tapauksissa hyllytysperustein, kykenee selviytymään urakasta, joka on aivan uusi ja läpikotaisin kansainvälinen? Heikosti, valitettavasti.

Varsinais-Suomen liitossa on synnytetty paperia entiseen tahtiin, mutta hyvien pyrkimysten lisäksi tarvittaisiin myös tuloksia.

Eräissä liitoissa avuksi on otettu ulkopuolisia konsultteja, mutta vaaransa on siinäkin. Savon liitossa tuskaillaan tapausta, jossa yksityinen konsultti on rahastanut liitolta liki 700000 markkaa, mutta tuloksena on lähinnä epäselvyyksiä.

Vastuu Varsinais-Suomen liiton kehittämisestä on kunnilla, ja erityisesti niillä edustajilla, jotka kunnat ovat valinneet liiton toimielimiin.

Tällä hetkellä liitossa mietitään uusia toimitiloja. Toimitilat on kuitenkin toisarvoinen kysymys toiminnan rinnalla. Kun toiminta ontuu, huomio on kiinnitettävä siihen. Kipeältäkään tuntuvia ratkaisuja ei pidä välttää. Tehokas toiminta edellyttää tehokasta koneistoa.

Satakunnan liiton maakuntajohtaja Pekka Turunen kiinnitti lehdessämme äskettäin huomiota maakuntaliittojen yhteistyökuvioihin. Hänen mukaansa olisi syytä käynnistää keskustelu Lounais-Suomen liittoutumasta, joka olisi tarpeen erityisesti kansainvälisessä yhteistyössä.

Turunen huomautti aiheellisesti, että elleivät maakunnat löydä järkevästi toisiaan, voivat keskushallintoideologit hilata kansainväliset asiat suurlääneille. Vaikka hanke olisikin kuolleena syntynyt, sillä voidaan haaskata muualla tarvittavaa energiaa.

Oman toiminnan ohella myös yhteistyön kehittäminen on tärkeää.